Hur kan man blir bättre på Svenska?

Jos jotain voisin yläaste- ja lukioaikaiselle itselleni sanoa, kuuluisi lauseeni seuraavalla tavalla: "OPETTELE SITÄ RUOTSIA." Ajattelin aina, etten yläasteen tai lukion jälkeen tulisi koskaan tarvitsemaan kyseistä kieltä, mutta jo yliopistoon hakiessa saatoin hiukan hakata päätäni seinään. Kirjoituksista vuonna 2013 tuli C, ja selittelin arvosanaa monille ilmoittamalla, etten edes lukenut. No enhän minä lukenutkaan, en myöskään lukenut tunneilla, kotona tai missään muuallakaan. Ruotsin ymmärrys on ollut aina hyvä, mutta kun ei motivoi niin ei motivoi.

Jotain olen kuitenkin oppinut; koskaan ei ole liian myöhäistä, sillä vanhakin koira oppii uusia temppuja! Tässä vinkkejä sellaisille, jotka aiotte tähdätä kevään ruotsin kirjoituksiin tai tappelette yliopiston virkamiesruotsin kanssa. Voin luvata että näillä vinkeillä pääset pitkälle.

1. Tärkeintä on päästä aluksi tekemisiin ruotsin kanssa, jotta pää alkaa toimia kielen kanssa. En tarkoita, että pitää lähteä viikoksi Tukholmaan tai mennä suomenruotsalaisten keskelle ihan cold turkey, mutta jos tykkäät musiikista, elokuvista, kirjoista tai runoista, tai vaikka tiedelehdistä, tee se ruotsiksi. Kuuntele ruotsinkielistä musiikkia, radio-ohjelmia, katso elokuvia tai sarjoja ruotsiksi tai ruotsinkielisillä tekstityksillä, lue runoja, sarjakuvia, uutisia tai kirjoja ruotsiksi. Heti ei tarvitse tajuta mistä puhutaan, mutta pikkuhiljaa huomaat ehkä, että pää alkaakin toimia. Opettele sanontoja ja fraaseja, kasvata sanavarastoa.

!!! Kun pää alkaa toimia, ala kääntää pieniä juttuja, kuten lyriikoita tai runoja suomeksi. Tai sitten uutisia. Mistä vain tykkäät. Huomaat hyvin pian, että opit sanontoja ja sanavarastosi laajenee ihan huomaamatta! Hyvä vinkki on myös katsoa esim. standuppia ruotsiksi !!!

2. Panosta kielioppiin. Opettele perussäännöt kuten sanajärjestys, verbien ja substantiivien taipuminen sääntöineen, omistusmuodot jne ja kun muut alkavat olla hallussa, kannattaa tsekata partisiipit.

3. Tee läksyt aina huolella. Käännä kappaleet ja kaikki sanat, joita et ymmärrä. Katso kokonaisuuksia, opettele mitkä prepositiot kuuluvat minkäkin sanan yhteyteen jne.

!! Käytä alleviivauksia ja värejä!!



4. Sanakokeisiin kannattaa opiskella vaikka jakamalla sanat sanaluokkiin tai tekemällä sanalistoja. Itse opiskelen sanakokeeseen jakamalla sanat sanaluokkiin ja vielä taivutusluokkiin, sitten merkitsen kunkin ryhmän omalla värillä ja opettelen periaatteessa värien kautta luokat. Nyt ei ole ollut tarpeeksi aikaa tähän, mutta keväällä tämä toimi todella hyvin.

5. Hanki joku appi, jolla opiskella ruotsia, etsi netistä ohjelma tai käytä abitreenejä. Kaikki on avuksi eikä opiskelun tarvitse aina olla tylsää!

7. Kysy opettajalta jos et tiedä. Pahinta on, että käytät väärin jotain rakennetta, josta et ole täysin varma. Älä usko Google kääntäjään tai sanakirja.org:iin. Käytä sen sijaan Mot:ia. Ei kannata myöskään uskoa sokeasti sanakirjoihinkaan. Sanoilla on sävyeroja. Äläkä myöskään yritä käyttää rakenteita, joita et osaa. Käytä vain niitä, jotka osaat. Välillä vähemmän on enemmän.

 

6. Uskalla puhua ruotsiksi. Sovi vaikka ystäviesi tai äitisi kanssa, että puhutte vain ruotsia. Virheitä saa tulla (älä pelkää niitä) mutta mitä enemmän kieltä käyttää, sitä varmemmaksi se tulee. Tämä toimii hyvin esimerkiksi natiivin kanssa, sillä toinen voi korjata mahdolliset virheet. Itse toivoisin, että uskaltaisin tehdä tätä enemmän esimerkiksi Niclaksen kanssa, mutta kun toinen puhuu äidinkielenä ruotsia ja minä olen perfektionisti, niin virheiden tekemisen pelko on vähän liian suuri. Siksi annankin vain tehtävät välillä Nicken tarkistettavaksi (ja kuolen sitten myötähäpeään itseäni kohtaan....).

Lukion jälkeen taitoni olivat aika huonot, tai ehkäpä kuitenkin uinuvat - eteenkin suulliset ja kirjalliset taidot vaativat reilusti lisää harjoitusta, vaikka lukion puhekurssin kielikokeesta olenkin näköjään saanut kasin. Huonot opettajat sekä oma vähäinen motivaatio johtivat surulliseen lopputulokseen - joka itseasiassa on monelle hyvinkin samaistuttava kokemus. En ole koskaan nähnyt vaivaa oppiakseni liikkuvia määreitä, taivutusta tai konjunktioita samalla tavalla, kuin miten ne osaan esimerkiksi englanniksi.

Kun tapasin Niclaksen, olin aika lailla sormi suussa ruotsin valmentavan kurssin kanssa. Hyvä jos uskalsin puhua Emilialle kurssilla lausettakaan, vaikka osasin kyllä asiat! Maaliskuusta on nyt yli puoli vuotta aikaa ja tämän aikana olen kuullut ruotsia enemmän kuin sielu sietää. Vappu meni ruotsiksi, samoin Juhannus ja lukuisat, lukuisat viikonloput illanistujaisineen ja baarireissuineen myös. Olen motivoitunut opiskelemaan ruotsia, haluaisin osallistua myös illalliskeskusteluihin ruotsiksi tai vastata baarissa ruotsiksi jollekulle. Tuntuu väärältä, että ihmisten täytyy vaihtaa kieli minun äidinkieleeni, jos he haluavat puhua minulle henkilökohtaisesti ja olla varmoja että varmasti ymmärrän mitä minulle puhutaan. Tottakai monet ovat sanoneet, että voin vastata suomeksikin minulle esitettyihin kysymyksiin, mutta tuntuu se vähän hassulta olla ainoa joka sönköttää suomeksi, kun muut pistävät menemään rotevalla ruotsilla - tai ehken ole vielä tottunut siihen? Suomi on kuitenkin kaksikielinen maa, ja minusta sitä pitää kunnioittaa - varsinkin täällä Turussa.

Olen normaalisti sosiaalinen, äänekäs persoona, mutta ruotsinkielisessä ympäristössä jäädyn ja jään enemmänkin sivustaseuraajaksi. En halua sitä. Monet tänä vuonna saamistani tuttavuuksista ovat suomenruotsalaisia Niclaksen perhettä myöden ja vaikka he totta kai osaavatkin suomea vallan mainiosti, tuntuu minusta välillä todella epäkohteliaalta osallistua keskusteluihin suomeksi. Ymmärrän kyllä todella hyvin mistä ihmiset puhuvat, mutta vastauksen sanominen ääneen ruotsiksi pelottaa (ja reagoimiselle jäävä aika on aika lyhyt loppujen lopuksi...) Entäpä jos teen kauhean ison virheen? Mitä jos joku nauraa? Mitä jos joku ei ymmärräkään minua?

Paljon on tultu ruotsin suhteen eteenpäin, sillä nykyisin voin jo lukea runoja ruotsiksi tai katsoa sarjoja helposti ruotsiksi. En enää eksy keskusteluja kuunnellessani, ymmärrän vitsit ja osaan selittää suomalaiselle ruotsiksi vaikka ties ja mitä (vielä kun saisin tämän uskalluksen siirrettyä esimerkiksi asioiden puhumiseen Niclakselle tai hänen ystävilleen.....). Luen myös runoja ruotsiksi, analysoin ne tosin suomeksi. Voin lukea uutisia ruotsiksi ja kääntää ne nopeammin kuin ennen. Seuraavaksi aion yrittää lukea kirjoja. Sitten avaan viimein suuni. Kyllä musta vielä hyvä tulee - suunta on kuitenkin eteenpäin!

Tunnista itsesi - persoonallisuustestejä

Emilian blogista inspiroituneena tein minäkin persoonallisuustestejä, mm. Namasten persoonallisuustestin. Vastaukseksi tuli kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikin osui ihan kohteeseensa. Useimmiten, ainakin omasta mielestäni, ihminen on harvoin vahvasti "vain yhtä" persoonallisuustyyppiä. Kokonaispersoonaan vaikuttaa aina useampi piirre.

Namasten mukaan olen joko "kakkonen" tai "kolmonen", eli tuttavallisemmin avulias huoltaja tai tehokas suorittaja.

Avulias huoltaja

Kakkoset ovat ihmiskunnan avuliaita ja huomaavaisia kanssaihmisiä. He rientävät tueksi ja avuksi sinne, missä heitä eniten tarvitaan. Kakkosille auttaminen on luonnollinen ja miellyttävä tapa toimia maailmassa. Kakkoset haluavat olla avuliaita, ystävällisiä ja pidettyjä. He ovat luonnostaan empaattisia ja ihmiskeskeisiä. Kakkonen pyrkii tekemään ihmisiin myönteisen vaikutuksen ja haluaa omalla panoksellaan tehdä toisten elämästä mukavampaa ja miellyttävämpää.
Ihmissuhteet ovat Kakkoselle todella tärkeitä ja hän tekee kaikkensa ylläpitääkseen hyviä suhteita läheisiinsä. Siksi Kakkonen on välillä ehkä liiankin avulias tai ystävällinen.
Kakkonen tavoittelee muiden hyväksyntää olemalla ystävällinen ja avulias, mutta ei aina osaa itse ottaa toisten apua tai huolenpitoa vastaan. Kakkosille tekee hyvää opetella pitämään huolta myös omista tarpeistaan ja jaksamisestaan, niin että toisten auttamisesta ei tule vain yksipuolista tai marttyyrimaista uhrautumista. Kakkonen alkaa  helposti tehdä liikaa muiden eteen ja uhrautuu unohtaen silloin helposti omat tarpeensa.
Parhaimmillaan Avulias Huoltaja eli Kakkonen on huomaavainen, lämminsydäminen ja ihmisrakas. Hän on rohkaiseva, kannustava ja kiva toisia kohtaan. Hän ymmärtää yleensä luonnostaan poikkeuksellisen hyvin toisten tunteita, tarpeita ja ajatuksia.

Tehokas suorittaja 

Kolmoset ovat parhaimmillaan ihailtavia ja aikaansaavia menestyjiä. Kolmoselle on tärkeää olla paras siinä mitä hän tekee ja siksi Kolmoset ovat usein oman alansa huippuja. Kolmoset pyrkivät näkyvään ja hyvään asemaan ja saattavat olla johtopaikoilla työpaikallaan, harrasteseuran puheenjohtajia, menestyneitä yrittäjiä tai esiintyjiä. Kolmoselle on tärkeää erottua edukseen ja hän työskentelee uutterasti saavuttaakseen tavoitteensa. Kolmonen nauttii huomiosta ja haluaa tunnustusta onnistumisistaan.
Kolmoset ovat yleensä edustavia ja muuntautumiskykyisiä. He osaavat olla luontevasti hyvinkin erilaisissa tilaisuuksissa ja ihmisjoukoissa. Kolmoset ovat tehokkaita toteuttamaan tavoitteitaan ja pyrkimyksiään ja näyttävät yleensä suoriutuvan tehtävistään hämmästyttävän ripeästi. Kolmoset ovat usein urakeskeisiä ja pyrkivät näyttämään mahdollisimman menestyneiltä ja sosiaalisesti hyväksytyiltä. Kolmonen on luonnostaan itsevarma ja tehokas, mutta joskus myös harkittu ja laskelmoiva. Kolmosen ulkoinen itsevarmuus saattaa kätkeä alleen myös epävarmuutta ja alemmuudentunnetta, sillä hän kokee menestymisen ja onnistumisen itsetuntonsa kannalta hyvin tärkeäksi.

Lisäksi tein ihan mielenkiinnosta, kuten Emiliakin, 16 personalities testin. Olen tehnyt tämän varmaan parikymmentä kertaa, ja tulokset ovat vaihdelleet päivästä riippuen. Tällä kertaa tulokseksi sain ENFJ:n, joka on vastauksista toistunut ehkäpä eniten.

ENFJ:t ovat luontaisia johtajia, täynnä intohimoa ja karismaa. Maailman ihmisistä kaksi prosenttia kuuluu tähän ryhmään, ja he ovat usein poliitikkoja, valmentajia tai opettajia, jotka inspiroivat muita saavuttamaan asioita ja tekemään hyvää maailmassa. Luonnollisen itseluottamuksen ja sen synnyttämän vaikutuksen ansiosta ENFJ:t opastavat ilolla ja kunnioituksella muita toimimaan yhdessä paremman itsensä ja yhteisönsä kehittämiseksi.
ENFJ:t ovat aitoja, huolehtivia ihmisiä, jotka pitävät sanansa, eikä mikään tekee heitä onnellisemmaksi kuin johtaa rynnistystä eteenpäin yhdistämällä ja motivoimalla oma tiimi tarttuvalla intohimolla. ENFJ-persoonallisuustyypin ihmiset ovat intohimoisen epäitsekkäitä, joskus niin että se jopa kääntyy itseään vastaan. Heitä ei pelota tarttua aseisiin, jos heidän pitää puolustaa ihmisiä ja ajatuksia joihin he uskovat. 

Lukio vs. yliopisto

Lukiosta yliopistoon vaihtaminen silloin vuosi sitten oli aikamoinen kulttuurishokki. Suoralta kädeltä ajatellen, eiväthän lukio ja yliopisto nyt niin eroa toisistaan, vai? Kyllä eroavat. Tässä muutamia empiirisiä havaintoja näiden kahden opintoahjon eroista.

Yhteneväisyydet.

Edelleen saat itse päättää lukujärjestyksesi (tosin opintojen sisältö on aivan erilainen). Menet kouluun, pääset koulusta, välillä on hyppytunteja. Tunneilla, tai siis luennoilla, kirjoitat usein suoraan taululta opettajan diat ylös (tosin hedelmällisempäähän olisi itse muokata muistiinpanot, mutta kuka sitä aina jaksaa?). Mutta siihen se taitaakin jäädä.... tai ainakin omalla kohdallani jäi.

Lukujärjestys

Sen sijaan, että valitsisit selkeästi joltain kurssitarjottimelta kurssisi, joudut etsimään kurssikuvaukset, ajat yms. kaikki netistä. Ja tietenkin tieto on tiputeltu ympäri ämpäri nettiä, joten muutama kymmentä välilehteä on aina auki lukujärjestystä suunnitellessa. Eikä sekään takaa, että löydät edes jotain tietoa. Joudut itse myöskin ilmoittautumaan kursseille sekä olet itse vastuussa siitä, että olet menossa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Vaikeammin sanottu kuin tehty.

Lisäksi, tiedekunnat eivät keskustele kurssitarjonnastaan toistensa kanssa. Samaan aikaan saattaa pyöriä samalla paikalla kolmekin kurssia, mutta on tehtävä armotonta karsintaa ja valittava vain joku niistä kolmesta (on vähän rankkaa yrittää kloonata itsensä kolmeen paikkaan samaan aikaan: totta kai aina voi pyytää jotakuta ottamaan itsellensä muistiinpanot ylös, mutta ei luento ole sama asia, jos sen lukee vain muistiinpanoista.)

VAIKKA sanotaan, että yliopistossa ei tarvitse lukea enää "lukioaineita", on siellä pakko suorittaa kansainvälistymisopintoja; virkamiesruotsia ja vähän sitä tiedekuntakohtaista englantiakin. Lisäksi opetellaan vielä kertaalleen, että miten kirjoitetaan hyvää akateemista tekstiä, tai miten vaikkapas tehdään referaatti. Lisäksi on puhekurssi, jolla harjoitellaan esiintymistä.

Päivät

Harvemmin muistan lukiossa pitäneeni opiskelusta vapaapäiviä - tai siis että kyseisenä päivänä ei olisi ollut mitään aineita. Yliopistossa taas minulla tulee ainakin yksi vapaapäivä viikkoon. Lisäksi päivät eivät ole yhdenmukaisesti 8-16 tms, vaan minulla saattaa olla yksi luento jonakin päivänä, toisena kolme ja luentojenkin välissä kaksi tuntia vapaata. Joskus päivät ovat siis kevyitä luentojen puolesta, joskus taas raskaita. Mutta jos haluaa menestyä ja saada jotakin irti kursseista, ne lyhyemmät päivät ja vapaapäivät ovatkin oikeasti itsenäistä opiskelua varten.

Luennot

Lukiossa istutaan paikoillaan ja opettaja puhuu. Yliopistossa myös istutaan paikalaan luentosalissa ja kuunellaan professorin esitelmöintiä aiheesta x ja y. On myös olemassa luentoja, joilla istutaan pienessä luokassa, opettaja puhuu ajan x ja sen jälkeen keskustellaan yleisesti. Tai sitten on harjoitusryhmiä, joista minulla ei itse ole kokemusta - vielä ainakaan.

Suoritustapa

Lukiossa opiskellaan kurssi ja sitten tehdään koe. Yliopistossa voidaan joko istua luennoilla ja tenttiä aine taikka kirjoittaa essee/esseitä, opiskella kirjapaketteja kotona ja mennä sitten (tiedekunta-)tenttiin. Tai sitten voidaan opiskella kotona ja kirjoittaa pitkä essee aiheesta (noin. liuska tai 1½ per opintopiste....). Kurssien aikana tulee myös kotona tehtävää kotiin; lukemista, itsenäistä opiskelua, esseiden/referaattien/tiivistelmien tekoa. Kuten ylemmässäkin kohdassa sanoin, yliopistossa suurin osa opiskelusta itseasiassa tapahtuukin luentojen ulkopuolella - se oli itselleni uusi juttu.

Kirjat

Lukiossa ostetaan itse kirjat joko uusina tai käytettynä. Yliopistossa kirjoja tulee niin paljon, että on melkeinpä turhaa alkaa kaikkia ostamaan - edes käytettynä. Itse olen ostanut vain kielikeskuksen kirjat kielikursseille. Muutoin yliopiston aikana tulee kyllä kulutettua kirjaston palveluita aika lailla. Viime vuonna taisin saada kahdessa periodissa kymmenen euron varausmaksut tai vieläkin enemmän, en muista tarkasti. Summa summarum, luettavaa tulee. Paljon.

Lukiossa lukemista on myös, kurssia varten on joko kirja tai puolikas. Noh, yliopistossa yhtä kurssia varten saattaa olla jopa viisitoista kirjaa riippuen aineesta, kurssista, professorista ja kaikista muistakin kaikenkirjavista muuttujista. Tosin jakson pituuskin on eri, josta pääsemmekin sitten sulavasti seuraavaan kohtaan!

Jaksotus ja lomat

Niin, siis lukiossa puhuttiin jaksoissa. Yliopistossa niitä kutsutaan periodeiksi. Omassa lukiossani oli käytössä viisi periodia, yliopistossa niitä on kaksi: kaksi syksyllä ja kaksi syksyllä. Periodien välissä on noin viiden päivän (viikon) vapaat, jolloin professorit tarkistavat tenttejä ja sensellaista. Varsinaisia "syyslomia" tai "hiihtolomia" ei ole. Sitten lomaillaan, kun periodi loppuu. Jouluvapaa on ainakin Turun yliopistossa aika muhkea. Viime vuonna taisin olla joululomalla joulukuun alusta tammikuun toiselle viikolle. Kesälomani alkoi vappuna, ja loppui syyskuun ensimmäiselle viikolle. Mutta tämäkin riippuu siitä, miten paljon näkee vaivaa ja millä vauhdilla kursseja suorittaa.

Vapaus

Lukiossa Wilman uhalla oli pakko osallistua tunneille ja tehdä tehtävät. Paitsi sitten abivuonna, kun oli kahdeksantoista ja sai itse söhlätä Wilmaansa. Muistaakseni abivuotena poissaoloni olivat aika muhkeat ja värikkäät. Heh eheh.

Noh, yliopistossa kukaan ei yleensä pidä kirjaa oletko luennoilla vai et. Harjoitusryhmät ja seminaari-tyyliset kurssit ovatkin asia erikseen. Massaluennoilla voi mennä tai olla menemättä, mutta tottakai läsnäolo, tai sen vähäisyys, näkyy sitten numerossa. Harjoitusryhmissä ja seminaarityylisissä kursseissa on tietty määrä poissaoloja, jotka sallitaan. Sen jälkeen saa tehdä ilo sydämellä korvaavia tehtäviä; referaatteja, esseitä tai tiivistelmiä. Ah.

Tiedekunnat

Tiedekuntien sisällä tapahtuu kaikennäköistä, mutta harvemmin lääkisopiskelijat tekevät mitään humanistien kanssa. Yliopistomaailmaan tullessa on tietenkin ymmärrettävä, että alat pitävät itseään toisiaan parempana. Esimerkiksi humanistina olet haahuilija, joten parempi tottua esimerkiksi ylimielisten ekonomien silmienpyöräytyksille ja huonoille humanistivitseille. Yliopistohenkeen kuuluu kuitenkin se, että oma haalari ja tiedekunta kannetaan ylpeydellä - olit sitten kasvatustieteilijä, biologi, lääkäri tai filosofi. 

Vinkkejä fukseille

Älkää olko liian ahneita opiskeluja suunnitellessane. 45 opintopistettä ekana vuonna on hyvä saavutus sekin! Keskittykää periodissa noin 3-5 kurssiin, jotta saatte parhaimman hyödyn ettekä uuvuta itseänne turhaan.

Menkää yliopistoliikuntaan, saatte aivoille vaihtelua ja kuntokin kohoaa.

Käyttäkää hyväksi opiskelijaruokailua.

Menkää myös opiskelun lisäksi bileisiin ja juhliin, pitäkää hauskaa ja liatkaa haalarinne! Yliopistossa elämästä ehtii vielä nauttia, ennen kuin työelämä kutsuu.

"Worrying is as effective as trying to solve an algebra equation by chewing bubble gum."

Viime yönä törmäsin viimein Baz Luhrmanin "The Sunscreen Song":iin. Olin aiemmin kuullut mainittvan kyseisestä, lukuisia parodioitakin kirvoittaneesta ääniraidasta, mutta en ollut koskaan henkilökohtaisesti sitä jaksanut etsiä. Koko helahoitohan perustuu siis kolumnistin kirjoittamalle esseelle, joka julkaistiin Chicago Tribune'ssa kesäkuussa 1997. Baz Luhrmann teki siitä ääniraidan vuonna 1999, ja nyt sain sen tosiaan Tropical House -versiona kuunneltavaksi kaverilta.

Anyways, essee käsittelee tapoja onnellisempaan ja parempaan elämään. Itselleni tämä oli ajatuksia kirvoittava löytö ja suosittelen ääniraidan kuuntelemista - joko sitten alle linkattuna versiona tai mistä nyt sattuu tykkäämään. Jos et jaksa kuunnella, suosittelen esseen lukemista. Jos et sitäkään jaksa, poimin alle tärppejä.



"Enjoy the power and beauty of your youth, oh, never mind.
You will not understand the power and beauty of your youth
until they've faded but trust me, in 20 years, you'll look back
at photos of yourself and recall in a way you can't grasp now.
How much possibility lay before you and how fabulous you really looked.
You are not as fat as you imagine."

Don't worry about the future - or worry, but know that worrying is as effective as trying to solve an algebra equation by chewing bubble gum.
The real troubles in your life are apt to be things that never crossed your worried mind
The kind that blindsides you at 4 p.m. on some idle Tuesday.

Do one thing every day that scares you.
Don't be reckless with other people's hearts.
Don't put up with people who are reckless with yours.

Don't waste your time on jealousy,
sometimes you're ahead, sometimes you're behind.
The race is long, and in the end, it's only with yourself.

Remember compliments you receive, forget the insults,
if you succeed in doing this, tell me how.
Keep your old love letters, throw away your old bank statements.

Don't feel guilty if you don't know what you want to do with your life.
The most interesting people I know didn't know at 22 what they wanted to do with their lives.
Some of the most interesting 40-year-olds I know still don't.

Maybe you'll marry, maybe you won't
Maybe you'll have children, maybe you won't
Maybe you'll divorce at 40, maybe you'll dance the 'Funky Chicken'
On your 75th wedding anniversary
Whatever you do, don't congratulate yourself too much
Or berate yourself either
Your choices are half chance, so are everybody else's.

Enjoy your body, use it every way you can.
Don't be afraid of it or what other people think of it.
It's the greatest instrument you'll ever own.
Dance, even if you have nowhere to do it but your own living room
Read the directions even if you don't follow them.
Do not read beauty magazines, they will only make you feel ugly.

Get to know your parents, you never know when they'll be gone for good
Be nice to your siblings, they're your best link to your past.
And the people most likely to stick with you in the future.

Understand that friends come and go,
but a precious few, who should hold on.

Accept certain inalienable truths
Prices will rise, politicians will philander, you, too, will get old
And when you do, you'll fantasize that when you were young
Prices were reasonable, politicians were noble
And children respected their elders.
Respect your elders.

Don't expect anyone else to support you.
Maybe you have a trust fund, maybe you'll have a wealthy spouse
But you never know when either one might run out.

Be careful whose advice you buy but be patient with those who supply it
Advice is a form of nostalgia, dispensing it is a way of fishing the past
From the disposal, wiping it off, painting over the ugly parts
And recycling it for more than it's worth."

Syksyn treenimusaa

Syksyn alkaessa alkoi mulla myös yliopistoliikunta. Sen mukana liikunta lähtee taas säännölliseksi, lihaskuntopainotteiseksi ja ruokavalio ohjautuu takaisin puhtaaseen ja terveelliseen. Totta kai myös lenkkeily ja kotitreeni tarvitsee oheensa musiikkia - milläs sitä muuten saa energiaa laittaa lihakset huutamaan tuskasta tai miten sitä muuten kannustaa itsensä äärirajoille?

NIIN Miksi puhun ruokavalion korjauksesta? En aio laihduttaa, voi en todellakaan - haluan vain lisää lihasmassaa ja se näillä kesämömmöillä vie loputtoman kauan (lihas tarvitsee kasvaakseen riittävästi proteiinia, ja liikkuva ihminen tarvitsee lisäksi hyviä hiilihydraatteja sekä rasvaa. Kesäruokavaliolla voin haaveilla perseen kasvatuksessta vaikka hamaan loppuun asti). Olen koko kesän vetänyt sitä mitä sielu sietää hyvällä omallatunnolla, mutta huomaan olevani ihan pöhnässä. Nautinto tästä mässäilystä alkaa mennä ja haluan säilyttää herkuttelun ilon vain tiettyinä satunnaisina päivinä.

Ruoan kanssa en yritä sen mitään kummempia kommervenkkejä; aamulla puuroa raejuustolla, välipalaksi ja iltapalaksi rahkaa, treenin jälkeen proteiinisheikit. Päivällisen ja lounaan kokoan täysjyvätuotteista ja perus jauhelihasta/kanasta/kalasta. Oheen iso kasa kasviksia. Totta kai käyn silloin tällöin opiskelijaruokailussakin, enkä aio ottaa muutenkaan liikaa paineita ruoasta - stressailu ei ole syömisen tarkoitus. Lisäksi aion herkutella ainakin kerran viikossa, enkä kiellä itseltäni mitään. En edes alkoholia silloin tällöin. Näin pysyy tasapaino ja onni elämässä.

Sen musiikin pariin.








+ Remember the squats, ladies.