En edes muista, koska olisin viimeeksi tänne kirjoittanut, mutta viime vuoden puolella varmaankin. Aika on lentänyt siivillä ja ennen kuin huomasin, edellisestä postauksesta oli hirmuisesti aikaa - eikä minulla vieläkään mitään sanottavaa. Kai tähän väliin voi aina lainata suomalaisuuden perusfilosofiaa: "Kaikki mee hyvin, niin kauan kuin joku sanoo jotain." Kaikki on ollut todella hyvin - ei ole ollut valittamisen aihetta (ei voi kieltää, etteikö valittaminen olisi bloggaamiseni yksi tärkeimmistä piirteistä.)
Mitä tässä sitten on tapahtunut, näiden monen hiljaisen kuukauden aikana? Virkamiesruotsi läpäistiin, humanistienglanti suoritettiin ja syksyn stressaava kurssikaaos saatiin suoritettua onnistuneesti. Alkoi loma, ja lähdin puoleksitoista viikoksi Hankoon. Joulun jälkeen palasin Turkuun, juhlin uudenvuoden ja heti Tammikuun alussa löysin Niclaksen kanssa kämpän Portsasta. Laitoimme hyntyt yhteen ja muutimme tavaramme samaan osoitteeseen; se siitä ravaamisesta ja kahden kämpän vuokran maksusta.
Portsa on ihana ja lähellä jokirantaa, sekä keskustaa. Kämppä on uusi ja valoisa - kaikinpuolin kotoisa. Tuntuu, että vuodessa elämä on hypännyt kauheasti eteenpäin. Pian olen tuntenut Niclaksen vuoden verran, enkä ymmärrä miten kaikki nämä kuukaudet ovat vain vilisseet silmieni ohi. Mihin katosi kesä, mihin syksyn hämärä? Nummi tuli, Nummi meni. Nyt olen jo muualla.
Kaikkein vaikeinta, on ollut sietää muutosta ja stressiä. Kontrollifriikille epävarmuuden sietäminen ei ole ominta. Jos yksikin asia on muuttujan asemassa, koko elämältä putoaa pohja - kaikki on epävarmaa ja sekaisin. Ehkä kaiken epävarmuuden sietäminen on myös kasvattanut minua ihmisenä. En vieläkään osaa sietää muuttujia tai epävarmuutta elämässäni, mutta tiedän nyt varmemmin, ettei elämä koskaan voi olla täysin varmaa. Aina jokin asia on muutoksen alla, sillä se on elämän ydin.
Yritän aktvoitua kirjoittajana. Yritän kovasti. Ehkä alan keksiä blogilleni uutta sisältöä, sillä tuntuu että kivipesty pessimisti onkin vuodessa alkanut oppia optimismin alkeita. Kaikki järjestyy, vaikka seisoisi korviaan myöten paskassa.
