When you're in love, what can't go wrong?

Nykypäivänä deittailu on kertakäyttötavaraa. Voit selata tinderiä, pitää vaihtoehtosi vapaina jos sattuukin tulemaan huono hetki ja valita ihmisestä juuri ne piirteet, mitkä haluat - juuri niin pitkäksi aikaa kun haluat. Rakkaus on laskusuhdanteessa ja seurustelu on pintaliitoa. 

Mitä pidemmän aikaa ympäristöäni tarkkailen, sitä enemmän huomaan parisuhteen arvon olevan laskusuhdanteessa. Elämän tulisi olla ikuista Sinkkuelämää; bileitä, yhdenillanhoitoja ja rajatonta vapautta (mutta onhan se nyt niin cool). On kaiken maailman Tinderit ja pettäjien deittailupalvelut; aina voi paina "not", jos sitoutuminen alkaa ahdistaa tai parisuhdearjen harmaus harmittaa.

Olen oppinut kotoani, että rakkauden ja rakastamiesi ihmisten sekä asioiden eteen tulee aina tehdä kaikkensa ja niin teenkin. En luovuta ihmisten suhteen helpolla, yleensä vasta sitten kun muut huutavat korvaani ”anna olla”. Yhdessä tämän hetken lempibiisissäni lauletaan "When you're in love, what can go wrong?", mutta olen omien empiiristen havaintojeni kautta huomannut, että kohta pitäisi pitemminkin mennä ”When you're in love, what can't go wrong”.

Olen eritoten huolissani siitä, miten monen tuttuni mielestä pettäminen on ok. Monet aloittavat avoimen suhteen, koska eivät osaa enää sitoutua. Tiedän myös henkilökohtaisesti monia pareja, jotka eivät lähde "umpinaisesta" suhteesta vaikka itse pettäisivät tai tietäisivät kumppaninsa pettävän tai kohtelisivat toisiaan kuin saastaa - eli toisinsanoen, vaikka suhde olisikin rationaalisesti ajatellen pelkkiä riekaleita. Missä menee raja rakkauden ja roikkumisen välillä?

Toisaalta, kertakäyttökulttuurissa parisuhteesta luovutaan yhä useammin heti kun on vähänkin hankalaa; alkuhuuman jälkeen ei jakseta nähdä vaivaa ja ensimmäisen arkisen vaiheen jälkeen se on moro. Mikä tahansa onkin suhteen oikea laita, julkisivu täytyy kuitenkin olla kunnossa. Some tarjoaa tähän loistavan mahdollisuuden - ehkä se onkin syynä siihen, että monen on vaikea lähteä huonosta suhteesta; kaikkihan on päällepäin ihan kunnossa!

Mitä meille kilteille sitoutumisihmisille, romantikoille ja tosirakkauteen uskoville jää tässä tilanteessa? Palataan väitteeseeni ”When you're in love what can't go wrong”. Vastaus on yksiselitteinen; kaikki, aivan kaikki voi mennä pieleen. Pääpiirteissään huonoin skenaario on se missä rakastut ihmiseen, joka ei halua sitoutua (ainakaan sinuun) ja satutat itsesi. Sen lisäksi että asetat rakastuessasi itsesi alttiiksi hirveälle emotionaaliselle myrkytykselle, sinun pitää opetella hyväksymään toinen ja itsesi virheineen ja pystyä jatkuvasti luottamaan itseesi sekä kumppaniisi - uskoa siihen, että ympäristöstä ja aiemmista murtuneista sydämistä huolimatta nykyinen kumppani on rinnallasi myös pitkällä tähtäimellä

On vaikea uskoa tosirakkauteen, kun joka puolelta kuulet tarinoita tuttujesi baari-illoista, jotka päätyivät vieraaseen sänkyyn. Tai kuulet, miten ystäväsi kumppani kohtelee ystävääsi. Tai sitten katsot sarjoja, joiden parisuhdedraama ei ole lähelläkään normaalin ihmisen sietorajaa. Tai katsot tv:stä sarjaa, jossa itseään kuumina pitävät ihmiset haukkuvat "normaaleja" ihmisiä, koska fyysiset ominaisuudet eivät olleet tarpeeksi. Siinä myllerryksessä mietit, että miten nuorempi sukupolvi voi ikinä saada normaalia käsitystä parisuhteista tai toisen arvostamiseta. Mietit myös, onko sinun käsityksesi parisuhteesta enää normaali - onko käsityksesi tosirakkaudesta elähtänyt? 

Olen nyky-yhteiskunnassa poikkeuksellinen ihminen. Vihaan draamaa ja etenkin parisuhdedraamaa. Jos minua ärsyttää tai harmittaa, puhun siitä ensin kumppanilleni heti kun tiedän miten saan asian perille niin, ettei toinen ymmärrä minua väärin. En voisi ikinä pettää – enkä myöskään olla toinen nainen. Mallini tulevat hyvin pitkälti kotoa, sillä en ole nähnyt vanhempieni riitelevän koskaan 32-vuotisen suhteensa aikana (tosin, olenhan ollut matkassa vasta 20 vuotta). En voisi myöskään kuvitellakaan rupeavani suhteeseen, ellen olisi varma että haluan tuon ihmisen elämääni pitkällä tähtäimellä - ja kun saan ihmisen rinnalle, pidän siitä kiinni kynsin hampain. Olenko vanhanaikainen?

Ja vielä tärkeämpi kysymys kuuluu; miten tästä kertakäyttökulttuurista pääsee pois? Ehkäpä vain omalla uskolla. Tajuamalla missä menee raja rakkauden ja roikkumisen välillä. Aina ei elämä voi olla ruusuilla tanssimista, mutta on hyvä aloittaa muistamalla vakavaan suhteeseen ryhtyessänsä ne kolme pientä sanaa ja se hölmö fraasi, joka liitetään kirkkohäihin, farmariautoihin ja kultaisiin noutajiin. 

Sillä ihan arkinenkin parisuhde tuntuu paljon paremmalta silloin, kun lupaa seistä vain siinä toisen rinnalla myötä- ja vastamäessä.

Emme ole niin kuin muut

Päiväkirjasta 24.8.2015

Vein sinut kauas
sinne, missä maan kulta levittyi 
metsien ja teiden välissä.
Peltoina, pohjattomina järvinä.
Ja olit aina yhtä yllättynyt,
et ollut koskaan ylettänyt näin 
                                             kauas.

Ja kun päivän viimeinen säde
katosi järvien pohjiin
ja metsien suojiin
istuit vierelläni.
        Toisella puolella kylmää penkkiä.
Et pitänyt kädestäni
        mutta olit läsnä.
Et suudellut minua
        mutta katsoit silmiini.
Ja näin sen kaiken rakkauden
        olit yhä lämmin
                              ja siinä.

Nauroimme romantiikalle ja
ihmisille jotka hyppivät toistensa perään sillalta.
Hypimme vain toistemme lauseisiin
toistemme unelmiin
toistemme huomisiin.

Ja vaikkemme ole niin kuin muut,
olemme silti
tänään
        huomenna
                       aina
Me.

Asiaa miehistä & armoton Kusipään käsikirja

Olen kolmen miehen kasvattama. Isäni ja kummatkin isoisäni ovat olleet vahvasti kasvatuksessani ja lapsuudessani mukana. Lisäksi pienenä seurasin tarkasti isoveljeni esimerkkiä. Tämä blogipostaus on syntynyt omasta kokemuksesta, omista empiirisistä havainnoista sekä maalaisjärjestä.

Siinä, missä naiset ajattelevat liikaa, miehet eivät ajattele lainkaan. Joten maailman tärkein SISTER-TIP: jos haluat miehesi tekevän jotain; vievän sinut ulos, antavan sinulle takkisi, korjaavan jälkensä keittiöstä, lohduttavan kun on paha olla tai laittamaan wc-renkaan alas käytyään helpotuksella, on vain yksi tapa toimia. Sano se. Sano se ääneen. Suoraan - ei mitään epäsuoria vihjailuja, ne eivät toimi. Eli raa'asti suu auki ja "Kulta, voitaisko mennä vaikka ulos huomenna?" "Kulta, voisitko pliis korjata paskasi lattialta." "Kulta, voisitko lohduttaa, mulla on todella paha olla." 
Parisuhteessa on tärkeää muistaa ylhäällä kertomani sääntö. Puhuminen on avain kaikkeen. Jos harmittaa, suuttuttaa tai kiukuttaa, kerro se ääneen äläkä mökötä sohvalla sanoen "kyllä sun pitäis tietää." Miehet eivät vain yksinkertaisesti tajua.

Mutta miten tulkita miehen tekoja tai tunnistaa kusipää? Tärkein osio tästä postauksesta käsittelee deittailua, ja tätä osiota voitaisiin kutsua ihan vain Kusipään käsikirjaksi. En ole mikään deittailutieteen tohtori, mutta voin sanoa oppineeni kantapään kautta, kaveripojilta ja isoveljen neuvoista aika paljon. Tässä siis tämä loistelias Kusipään käsikirja, jonka nyt jaan myös teille. Se on armoton, mutta säästää pitkällä juoksulla tunteesi ja itkusi.

Kusipää. Tuo baarin tanssilattialta pilkun aikaan löytyvä komea mies, jolla on ulkonäköä ja luonnetta, mutta jota ei kiinnosta sitoutuminen - ainakaan sinuun. Varsinkaan sitten sen yhteisen illan jälkeen. Tämä eliölaji saattaa löytyä myös tinderistä, tunnistettavissa vähäpukeisista kuvista, ananashiuksista ja pyynnöstä lähettää vähäpukeisia kuvia. Tai kaikista kolmesta - on myös yksilöitä jotka eivät täytä mitään näistä kriteereistä. Oli miten oli, kusipää jättää jälkeensä pahaa oloa ja hämmenystä. Kusipääksi voi myös kutsua yleisesti miestä, joka aiheuttaa kyyneliä.

Naiset kasvatetaan siihen ajatukseen, että mies epäsuorasti satuttaa teoillaan naista, josta hän välittää. Tai kohtelee tätä huonosti. Väärin. Jos miehellä on tapana kadota kuin pieru saharaan aina tosipaikan tullen, hän on kusipää. Tosimies ei satuta naista, josta hän välittää tai on kiinnostunut. Joten tapailu- tai miehenmetsästysvaiheessa on tärkeää muistaa muutama pieni seikka:

#1 Miehellä ei ole koskaan liian kiire jos hän oikeasti välittää tai on kiinnostunut. Jos hän haluaa jotain, hän tekee aika sille; toisin sanoen jos hän haluaa sinut, hän raivaa kalenteristaan aikaa sinulle. Jos jätkällä on aina menoa, häntä ei kiinnosta tehdä aikaa sinulle - et siis ole hänen tärkeysjärjestyksessään kauhean korkealla / hän ei ole vakavissaan kanssasi. Seuraavaa koukkuun! 

#2 Melkein sama kuin yllä, mutta jos miehellä on numerosi eikä hän ota yhteyttä, on muutama mahdollinen selitys. Joko hän on kuollut/tajuttomana/elämänsä krapulassa. Huomiona kuitenkin tähän, ettäa krapula ei kestä kahta viikkoa. Toinen realistisempi selitys onkin, että hänellä on parempaa tekemistä. Kuten jo aiemmin sanoin, jos miestä oikeasti kiinnostaa, hänestä kuuluu kyllä.

#3 Mutta jos miehestä kuuluu vain tiettyinä aikoina vuorokaudesta, kuten esimerkiksi silloin kun tavalliset ihmiset nukkuvat ja mies on lisäksi tukevassa humalassa, en suosittele jatkamaan puheluihin vastaamista. Öinen kännipuhelu on 97% varmuudella booty call - eteenkin jos ihmisestä ei kuulu mitään järkevää päivisin tai arkisin. 

#4 Jos mies on kiinnostunut, hän pyytää sinua ulos ennemmin tai myöhemmin. Budjetista riippuen treffit voivat olla leffassa, kävelyllä tai ravintolassa - tai jossain muualla yleisellä paikalla. Ei ole kuitenkaan sanomatta selvää, että tarjoaako mies vai ei. Riippuu rahatilanteesta, iästä ja siitä, mihin mies on kasvatettu. Mutta jos huomaat että treffit ovat aina sarjassamme "netflix & chill" vaakatasossa ja ilman vaatteita, on suotavaa huolestua. Eteenkin, jos haluat miehestä jotain muutakin kuin fuckbuddyn. Jos mies on tosissaan, hän haluaa tehdä sinuun kokonaisvaltaisen vaikutuksen.

#5 LISÄKSI jos mies pyytää ensitreffien jälkeen luokseen tai pyytää päästä luoksesi, suosittelen kaikella rakkaudella hylkäämään tämän kutsun ja katsomaan mitä tapahtuu. Yleensä tämä on pyyntö päästä housuihisi. Säästääksesi sydämesi ja itsesi suruilta, on järkevämpää odottaa sänkyyn pomppaamista kusipääksi epäilemäsi miehen kanssa (hyvä sääntö on odottaa neljät treffit) - intuitio on usein oikeassa. Jos mies on todella kiinnostunut muustakin kuin vaakamambon harrastamisesta, hän arvostaa sinua ja suostuu odottamaan. Kusipää puolestaan kaikkoaa hyvin nopeasti maisemista. Hyvin yksinkertainen kusipäätesti siis. 

#6 Jos mies on kiinnostunut, hän näkee vaivaa eteesi (kysyy kuulumisiasi, kertoo itsestään asioita...). Huomaat eron tosimiehen ja kusipään välillä kyllä, koska tosimiehen kanssa sinun ei tarvitse analysoida kaikkea mitä hän tekee ja sanoo tajutaksesi, että nyt on tosi kyseeessä. Tottakai suhde saattaa olla hankala, mutta ei samalla tavalla kuin kusipään kanssa. Kyse on silloin vain persoonien ja tapojen yhteensovittamisesta - ei siitä, että miehestä ei koskaan kuulu mitään, tai että hän tapailee sinun lisäksi kolmea muutakin. Tiedät kyllä, kun tapaat kunnollisen miehen.

#7 Jos et koskaan tapaa hänen ystäviään tai perhettään, olet luultavasti ns. "mopedi", jonka kanssa leikitään salassa. Ystävien tapaamista baarin tanssilattialla kello kolme aamuyöllä ei lasketa. Eikä sitä, että tapaat kämppiksen naaman puoliksi olohuoneessa matkalla miehen makuuhuoneeseen. Kun miestä kiinnostaa, hän haluaa esitellä sinut ystävilleen ja perheelleen kertoakseen, että Tämä valioyksilö on nyt minun. 

#8 Miehet myös kypsyvät hitaammin, joten videopelit ja muut ovat ihan luonnollinen osa elämää vielä lähellä kolmeakymppiä. Olen todistanut oman isäni leikkivän legoilla 46-vuotiaana. Miehet, jotka kuitenkin rakastavat pelata tunteillasi, eivät ole miehiä. He ovat kusipäitä. Muista ero.

#9 Jos mies on kiinnostunut, hän kertoo itsestään asioita sinulle. Hän ei ole siis mikään mysteeri, vaan tiedät hänestä muutakin kuin etunimen ja numeron. Tiedät myös asioita, joita hän ei kaikille jaa; unelmiaan ja ajatuksiaan. Hän myös kyselee sinusta ja unelmistasi. Kiinnostus on siis vastavuoroista.

LOPUKSI:

- Jos mies sanoo jotain, hän mitä luultavammin tarkoittaa sitä - toisin kuin me naiset teemme. Yrittäessäsi tekstailla miehen kanssa, yritä olla ylianalysoimatta, vaan lue viestit mustavalkoisesti. Näin vältyt pahimmilta väärinymmärryksiltä. Yritä myös selittää asiat suoraan, koska miehet eivät pakosti osaa tulkita monimutkaisia naisten ajatuskuvioita. Jos mies puhuu epäsuorasti, eikä koskaan oikein tiedä koska tapaisitte, hälytyskellot saavat soida ja lujaa. Jos häntä kiinnostaa, hän ei jätä mitään epäselväksi eikä epävarmaksi - hän haluaa olla suora ja selvä.

- Jos epäilet olevasi tekemisissä kusipään kanssa, kannattaa ihan rehellisesti miettiä seuraavaa: Montako kertaa mies on saanut sinut nauramaan/onnelliseksi ja kuinka monta kertaa olet itkenyt miehen takia. Onko hän syypää itkuihisi, onko hän rinnallasi kun sinulla on vaikeaa vai onko hän syy miksi sinulla on vaikeaa? Osoittaako hän olevansa kiinnostunut elämästäsi ja tekemisistäsi, vai oletko sinä yksipuolisesti kiinnostunut hänen elämästään? Jos tajuat itkeneesi enemmän kuin nauraneesi kyseisen ihmisen takia, on hän luultavasti kusipää. Silloin kannattaa vain jatkaa elämää. Koska nothing is worth it if you ain't happy.

- Jos mies on tosissaan, hän ei petä eikä jätä eikä hylkää - hän seisoo rinnallasi vaikka sinulla olisi vaikeaa. Hän antaa yhtä paljon suhteelle kuin sinä. Mies, joka pettää tai jättää, ei välitä sinusta tarpeeksi. Jos suhde - oli se sitten on/off tai tapailuasteella - päättyy, älä jää roikkumaan. Jatka elämää, koska tuolla on vielä joku, joka kiittää sinua kun jatkoit elämääsi.

"Tinderistä ei voi löytää rakkautta."

Tämä ei ole mikään rakkaustarina. Se on tarina siitä, miten kaksi epäromanttista, sitoutumiskammoista ihmistä tapasi toisensa ja päätti yrittää kestää toisiaan.

Elokuun alussa muutin Turkuun. Olin ladannut Hot or Notin ja rämpytin sitä yksinäisenä omassa yksiössäni aika lailla. Sain matchin vaalean rantaruotsalaisen kanssa, mutta se jäi jotenkin siihen. Match hukkui muihin yhteyksiin, enkä ajatellut asiaa sen enempää.

Kuukaudet kuluivat, tuli helmikuu. Olin aiemmin ladannut tinderin hot or notin korvaukseksi ja käynyt jo ensimmäisillä tinder-treffeilläni. Noh, ne treffit tai ylipäätään se koko juttu ei luonut mitään kivaa muistikuvaa ko. palvelusta, mutta eräs mies koko palvelusta jäi mieleeni. Tuttu hot or notista. Vaalea, sinisilmäinen, lihaksikas ja minua paljon vanhempi rantaruotsalainen. Olihan sille pakko sanoa viimein jotain! Mutta ennen sitä, kyseinen mies ehtikin sanomaan minulle moi.

Muutaman minuutin päästä tuntui, että olisin jutellut vanhan tuttuni kanssa. Mielipiteet natsasivat, huumorintaju natsasi ja olimme samaa mieltä parisuhteista; niissä toista ei saa varjostaa hengiltä ja asioista pitää ennemmin puhua kuin riidellä. Kummallakin oli vähän huonoja kokemuksia parisuhteista ja meillä oli paljon yhteistä. Olimme kumpakin omaa tilaa arvostavia, sitoutumiskammoisia, kauhuleffoista ja urheilusta pitäviä ruokahulluja. Vaikka keskustelu soljui vaivatta, juttelu jäi koska tinder ei ole chattinsa puolesta mikään maailman nopein.

Jostain syystä en voinut jättää tätä vaaleaa miestä huomiotta. Muutaman viikon käristeltyäni oli pakko kysyä taas "mitä kuuluu? :)". Siitähän se juttelu oikestaan vasta alkoikin ja ihastuin palavasti. Pian vaihdettiin naamakirjat ja sen jälkeen numerot. Maaliskuussa ehdotin ensitreffejä, mutta ne peruuntuivat kun mies sairastui. En luovuttanut. Halusin niin paljon nähdä tämän ihmisen. Seuraavalla viikolla yritimme uudelleen, paikkana Fontana cafe. Oli viileä ja tuulinen päivä, kumpikin lähestyi ravintolaa  mukana varoituksia ystäviltä; "älä sitten puhu mitään typerää", "yritä vähän hillitä noita sun juttuja, jooko".

Sanotaan, että ihminen ei yleensä tiedä ennen "the tapaamista", että se on alku jollekin mahtavalle. Minulla ja toisella osapuolella tosin oli jo aavistus. En ollut koskaan aiemmin kokenut samanlaista yhteyttä miehen kanssa, naispuolisten ystävien kanssa lukemattomaia kertoja kyllä. Pystyin olemaan oma itseni, pystyin puhumaan suoraan ja kertomaan itsestäni paljon - sellaisiakin asioita, joista edes kaikki ystäväni eivät ole tietoisia. Sen ainutlaatuisen yhteyden takia olinkin paskat housuissa, kun kävelin torstain ruotsin luennolta kohti Fontanaa. Jokirannan tuuli värisytti minua ja hetken mietin koko treffien perumista. Pelkäsin, että jäätyisin treffeillä, kuten aina jäädyn. Että olisi hiljaista, ja että lopulta sydämeni murtuisi ja minuun sattuisi taas kuten oli sattunut jo niin lukemattoman monta kertaa. Pelkäsin, että ihastuisin vielä enemmän.

Miten siinä kävikään? Pelkoni osoittautuivat turhiksi. Astuin Fontanan ovesta sisään ja huomasin heti Niclaksen pöydässä. Muistan, miten hän katsoi minua päästä varpaisiin. Yllään hänellä oli sinivalkoinen kauluspaita ja beiget chinot. Katseet kohtasivat, hymyilimme toisillemme ja siinä se oli. Ei mitään muuta. Tiesin heti, että kaikki menisi hyvin.

Niclas tarjosi minulle tumman oluen ja mozzarellapaninin. Kymmenen minuuttia myöhemmin nauroimme vedet silmissä jollekin paskahuumoriläpälle, virnuilimme viereisen pöydän tinder-keskustelulle ("Ei tinderistä voi löytää elämänsä rakkautta"). Olimme omassa kuplassamme ja kaikki muut sen ulkopuolella tavoittamattomissa. Nauroimme, juttelimme, tutustuimme, vitsailimme ja flirttailimme. Poskiani kivisti ja vatsalihaksiani poltteli nauramisesta. "Elämäni hauskimmat treffit", totesimme.

Treffit huipentuivat taivaalliseen suklaakakkuun ja capuccinoon. Niclas otti minua kädestä ja katsoi silmiin. Tunsin oloni niin paljaaksi, mutta samalla niin hyväksi. Mietin vain, että missä tämä ihminen on ollut koko elämäni ajan? Kolme tuntia treffien alkamisesta astelimme ulos ravintolasta. Niclas tilasi itselleen taksin ja katsoi minua kiinteästi silmiin. Lähestyi ja suuteli nopeasti. Mahan pohjaani kouristi ja jalkani meinasivat pettää alta. Hämäännyin, halasin Niclasta ja juoksin bussiin. Ei mikään romanttisin tapa hyvästellä miestä. Mutta Niclas tiesi miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin.

Lauantaina menin ensimmäistä kertaa Niclakselle. Katsoimme leffaa yömyöhään niin, että viimeinen bussi ehti mennä jo ja jouduin jäämään yöksi. Paljastin itsestäni avoimesti Niclakselle aivan kaiken, kaiken kuran ja paskan, joita muut miehet aina säikähtivät ja juoksivat karkuun. Niclas sen sijaan halasi ja sanoi että "Okei, mä oon tässä jos tarviit. Sä et oo yksin.". Ensimmäinen yö Niclaksen vieressä oli elämäni oudoin yö. Juuri tapaamani ihminen, jonka luotettavuudesta ja turvallisuudesta saatoin olla varma. Uskalsin ihastua, uskalsin suudella ja olla oma hölmö itseni. Uskalsin avautua ja antaa toisen välittää minusta. Kotiin lähtiessä varastin yhden Nicken t-paidoista. Niclas sanoi, että hänellä on maailman paras tyttöystävä. Silloin meinasin revetä hymystä.

Jatkoimme tapailua, yökyläilyä ja juttelua. Päivittäin, jokainen miehen viesti sai minut onnelliseksi. Olin hattarapilvissä, Niclas oppi nopeasti tunnistamaan mielialani ja minä hänen. Huumorimme alkoi muotoutua omakseen ja suhde kehittyi nopeasti. Huhtikuun 10. Niclas soitti minulle humalassa yöllä. Unenpöpperössä avasin puhelimen ja vastasin. Se osoittautui elämäni parhaaksi teoksi. Promilleissa tai ei, mies tunnusti kertoneensa minusta kaikille ystävilleen.
"Kuule, mä en tiedä tuleeko tää liian aikasin mut mun on pakko sanoa jotain."
"Joo?"
"Mä rakastan sua."
"Mäkin sua." Enkä edes valehdellut. Siitä se ajatus sitten lähti, jos vaikka kokeltaisiin olla parisuhteessa.

Ensihuuma meni nopeahkosti ohi, mutta se ei ollut huono juttu (ensihuuman ylläpitäminen on vaan niin pirun työlästä, emmekä me ole sen sortin romantikkoja). Suhde kehittyi ja meidän huumorintajustamme tuli muille iso kysymysmerkki. Miten ne voi puhua toisilleen noin? ("Hiljaa nainen!" "Turpa kii huora, sut on maksettu.") Toteamus "bacon cheese burger" ei edelleenkään avaudu ihmisille. Eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on, että me ymmärrämme Niclaksen kanssa toisiamme. Vaikka olimmekin sitoutumiskammoisia ja omaa tilaa arvostavia, olemme kuitenkin erittäin onnellisia yhdessä. Suunnittelemme tulevaisuutta ja elämää eteenpäin. Voimme olla helposti toistemme seurassa, nauramme tyhmille jutuille ja lähettelemme whatsappissa memejä. Emme lääpi julkisesti ja vain humalassa kuuntelemme hömppäbiisejä sekä tuijottelemme toisiamme silmiin. Niclas tukee minua ja tuuliviirinä vaihtuvia unelmiani ehdoitta. Minä tuen häntä ja hänen unelmiaan.

Olen tavannut Niclaksen perheen ja sukulaisia, viettänyt aikaa Hangossa ja illallisilla, olen tutustunut ja ystävystynyt hänen ystäviinsä. Hän on tavannut vanhempani ja ystäviäni. Vietämme aikaa yhdessä ja erillään, soittelemme ja tekstailemme humalassa ja joskus selvinpäin, juhlimme yhdessä ja erillään, edustamme ja hölmöilemme. Syömme, tuijotamme netflixiä, käymme leffassa ja treffeillä. Siivoan ja tuijotan kun hän pelaa ja puhuu autoista, viineistä ja viskeistä. Enkä kyllästy, juuri tällaisena häntä arvostan. Hän kuuntelee stressini, itkuni ja valitukseni, tukee ja antaa neuvoja. Ihailee kun laulan tai kirjoitan. Hymyilee kun hymyilen. Halaa öisin. Enkä ikinä aiemmin ole tavannut ketään, joka kohtelisi ja arvostaisi minua yhtä paljon. Niclas on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ja on ilo osoittaa jokainen päivä sille ensitreffien viereiselle pöytäseurueelle, miten tinderistä voi löytää jotain aitoakin välillä.