Viikko silkkaa juhlaa

Viime viikon tiistaina pakkasin aamulla kipsuni ja kampsuni ja lähdin kohti Tamperetta. Päätin siis minimoida epäonnistuneiden syntymäpäivien todennäköisyyden juhlimalla viikon putkeen. Tiistain suunnitelmaan kuului sushia ja kahvittelua Sannan kanssa. Päivä oli mukava ja isä haki minut kotiin. Keskiviikon vietin Lotan kanssa Ideaparkissa ja isä vei minut hakemaan uuden puhelimen, joka minulle oli luvattu. Matkaan tarttui Huawei Honor 4X, juuri se mitä halusinkin.

Keskiviikkona tein myös seuraavan päivän syntymäpäiväkutsuille suklaisen marianne-mansikkakakun valmiiksi. Torstaiaamuna äidin kanssa koristeltiin (äiti siis koristeli) kakku kermavaahdolla ja otettiin muutamat selfiet, koska me nyt vain olemme fotogeenisiä ihmisiä.

Olin onnellinen sukulaisteni seurassa, vaikka sainkin taas kuulla vähän odottamattomia ja huonoja uutisia. Onneksi kauniit asiat, kuten kukat ja kattausten tekeminen veivät esteetikon ja varismaisen huomioni toisaalle. Ja kun oikein alkoi vituttamaan, vedin lasillisen Carlo Rossia. Heti helpotti.

Sukulaisten kanssa päätettiin myös skypetellä hetki Santerin kanssa. Mummo tietenkin huusi, kun ei tajusi että Sante kuulee normipuhetta. Rakas veljeni on siis tällä hetkellä opiskelemassa Skotlannissa, Aberdeenin yliopistossa historiaa ja kansainvälisiä suhteita. Miten niin perheemme lapset ovat humanisteja? Pyh.

Varsinaisen kakkutarjoilun rinnalle olimme myös äidin kanssa tehneet suolaisista kakuista suosikkiani, eli tonnikalakakkua. Tällä kertaa pienellä twistillä, eli pistimme hiukan salsakastiketta mukaan. Makuhermot räjähtivät kyllä oikein kunnolla! Kuulostaa ehkä vähän etovalta kakkuidealta, mutta älkää tuomitko ennen kuin kokeilette, koska kyseinen tekele on ollut allekirjoittaneen suosikkeja jo yli kymmenen vuotta. Kertokoot se jotain.

Sanotaanko noista sukulaisten tapaamisista sen verran, että nyt voi taas hyvällä omallatunnolla olla ilman pari viikkoa. Tai ehkä vähän pidempäänkin. Eh, sukuni on ihana mutta vähän rasittava.

Torstai-iltana odotti paluu Turkuun. Eteisessä minua puolestaan odotti viestiä Turun sosiaalipalveluilta. Toimeentulotukihakemukseni kesäkuulta oli evätty kirkkaasti. Toukokuulta sain siis 17 euroa, mitä oletinkin, mutta kesäkuulle nostettiin tapetille kesäopiskelu ja asunnon vaihtaminen halvempaan, joka ei kohdallani ole mahdollista ennen syyskuuta koska määräaikainen sopimus (MIKÄ MYÖS LÄHETTÄMISSÄNI LIITTEISSÄ NÄKYI, SAATANA). Näin siis tiivistetysti, koska sitä brykokraattista sanahelinää oli taas tuhat liuskaa.

Perjantaina menin töihin. Siivosin koko päivän ja illalla suuntasin kodin kautta Niclakselle. Kirjastosillalla huomasin, miten kauniisti aurinkoi paistoi tuomiokirkon kohdalle. Näytti vielä upeammalta, mitä sain tuohon kuvaan mahdutettua. Siitä piti siis ottaa kuva ja tukkia silta seisomalla pyörän kanssa keskellä siltaa poikittain. Illalla käperryin poikaystäväni viereen väsyneenä, vain herätäkseni lauantai-aamuna töihin. Tein lyhyen päivän Kupittaan majatalolla, ja sitten lähdin kotiin värjäämään hiuksia, selkää, naamaa ja kylpyhuonetta.

Maanantai meni taas töissä, tällä kertaa rennon, yli 9 tunnin työvuoron merkeissä. Olin aivan uupunut kotiin päästessäni. Tiistaina mimmit olivat järjestäneet minulle "yllätys"synttärit. Tosin, jos ne olisivat olleet oikeasti yllätyssynttärit, olisi epäonnistuminen ollut aika ilmeinen kun törmäsin tyttöihin matkallani kokoontumispaikalle. Oma vikani, mitäs kävin kaupassa.

Ensin menimme rautatieaseman vastaiseen puistoon, jossa tytöt antoivat minulle jokainen kirjoittamansa runon. Kaikista löytyi lempilainaukseni lempibiisistäni suomennettuna eli "kukkasia hiuksissa ja armo sydämessä". Liikutuin siinä tulppaanien, pulujen ja upeiden ystävieni ympäröimänä kyyneliin - erityisesti niistä puluista.-. Runot olivat niin tajuttoman kauniita sekä henkilökohtaisia, ja jokaisesta paistoi se, miten paljon vaivaa niihin oli nähty. Kiitos vielä, ihanat! ♥

Jatkoimme puistosta kakkukahveille Gaggui-kahvilaan. Istuimme ja rupattelimme pitkän tovin kakkupalojen ääressä. Tuota paikkaa suosittelen lämpimästi! Tunnelma, henkilökunta ja kakut ovat ihan mielettömiä!
Kahvilasta vielä jatkoin Merin ja Noran kanssa elokuvateatteriin katsomaan Pitch Perfect -elokuvamusikaalin. Tytöt olivat käyneet punnitsemassa minulle elokuvaeväät, ja elokuvan biisit olivat niin tajuttoman tarttuvia ja koskettavia, että kaikki onnellisuus ja kiitollisuus näkyi elokuvan lopussa poskilleni vyöryvinä kyyneleinä - jälleen kerran.

Tyttöjen seurasta pyöräilin Niclaksen luokse, jossa poikaystäväni ojensi syliini kömpelösti paketoidun lahjan. Teippiä oli melkein yhtä paljon, kuin isoveljeni paketeissa yleensä. Paketista voitte nähdä, miten rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Korttia lukiessa silmiin tirahtivat taas kyyneleet, ollappa ja omistaa erittäin epäromanttinen poikaystävä, joka nyt sitten paljastui aika lällyksi. Juuri tuollaiset kömpelöt lahjat ovat niitä parhaita. Tosin paketista ei paljastunut mitään kömpelöä, vaan upeat langattomat kuulokkeet! Vanhat kuulokkeeni hajosivat plugipäästä, ja olen nyt käyttänyt Nicken kuulokkeita kuukauden verran. Näitä uusia kuulokkeita en voi ainakaan hajoittaa johdosta. Tosin voi olla, että ne katoavat paremman puoliskon mukaan joku kaunis kerta :D.

Loppuilta kului rennoissa merkeissä. Nicke luki saksaa, minä skypetin Santerin kanssa, kuuntelin musiikkia ja Nicke vältteli pänttäämistä soittamalla minulle jollain ihme pianoappsilla biisejä. Lopulta puolenyön jälkeen Niclas päästi minut nukkumaan toivotettuaan ensin hyvää syntymäpäivää.

Varsinaiselle syntymäpäivälle Nora oli kehitellyt minulle ohjelmaa! Aamu alkoi Wiklundin puurotorilla, jatkui sulkapalloilulla, kruunattiin Raxissa ja koristeltiin pikaisella Ikea-vierailulla. Kiitos Nora ihanasta päivästä, oli todella hauskaa ja aika kului kuin siivillä!

Mimmeiltä sain myös kukkia syntymäpäivälahjaksi. Punaoransseja neilikoita, lempikukkiani. Jollain on ollut joko pääsy pääni sisään, tai sitten tämä tehtiin puhtaalla arvalla. Oli miten oli, me likes! Lisäksi veljeni, joka yleensä unohtaa kaikki juhlapäivät oikein komeasti, muisti minua kortilla. Kortin välistä löytyi 10 punnan seteli ja kolme kolikkoa, jotka on valmistettu vuonna 1995. Kiitos tästä. Arvostan.

Ennen tätä päivää, oli takanani pitkä ja synkeä taival alkoholiostoja, joiden kohdalla ei ole kysytty papereita tai olen ne oma-aloitteisesti survonut myyjän naaman läpi takaraivoon. Näiden kokemusten kohdalla aloin jo kyseenalaistamaan oman identiteettini ja ikäni. Onneksi uskoni ihmiskuntaan ja itseeni palautettiin tänään Manhattanin Alkossa, jossa silmälasipäinen setä pyysi nähdä todistusaineisto A:n, ennen kuin sain lauantain menomehut rakastavaan syleilyyni. Kaupan päälle sain myöhäiset onnittelut ja purkkaa. Nyt hymyilyttää.

Tänään ohjelmaani kuului myös pitkään nukkumista, kukkien istutusta ja parvekkeen sekä asunnon siivoamista. Taisin myös vääntää gluteenitonta suklaakakkua... Sillä eiväthän juhlat ja juhliminen tässä vielä ole. Nyt kun olen päässyt juhlinnan makuun, aion ottaa vielä jatkot loppuviikon ajaksi. Huomenna menen ulos syömään. Lauantaina asunnolleni saapuu mitä parhain joukko mitä kirjavinta sakkia, omia ystäviäni sekä Niclaksen ja minun yhteisiä ystäviä. Ja kyllä, nämä ovat olleet elämäni parhaat syntymäpäivät. Joskin alan olla vähän väsynyt tähän juhlintaan. Onneksi on ollut tämä ja huominen aikaa vähän tasaantua ennen viimeistä puserrusta!

Nyt olen 20 ja ilman sen suurempia kriisejä olen astunut kolmannelle kymmenelleni. Tajuan miten upeiden ihmisten ympäröimä olen tällä hetkellä. He näkevät vaivaa yllättääkseen minut, he antavat aikaansa, vaivaansa ja seuraansa. He tekevät kaikkensa, että minulla olisi hymy kasvoilla. Kiitos jokaikiselle, joka on nähnyt vaivaa näiden maratonsynttäreiden eteen, olette rakkaita ja arvostan vaivannäköäni ihan hirmuisesti ♥.

"I got all I need when I got you and I,

I look around me, and see sweet life.

I'm stuck in the dark but you're my flashlight.

You're gettin’ me, gettin’ me through the night.

Can’t stop my heart when you shinin’ in my eyes,

Can’t lie, it’s a sweet life.

I'm stuck in the dark but you're my flashlight.

You're gettin’ me, gettin’ me through the night."

Jessie J - Flashlight

Loman päättymisiä ja uudenvuoden toisintoja

Loma alkaa olla ohi. Viimeinen kuukausi on ollut elämäni parasta aikaa. Olen saanut ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen vain olla. Katsoa netflixiä, syödä ja olla sängyssä vaikka koko päivän.

Suunnitelmat ovat loman osalta kusseet montakin kertaa, mutta toisaalta se ei enää haittaa. Loma oli sellaisenaan oikein hyvä ja opettavainen.

On ihana palata kylläkin opiskeluiden pariin. En uskoisi sanovani näin, mutta on ihana saada takaisin sellainen asia, joka on mieluisa. Kevään aikana pääsen tutustumaan moneen itseäni erityisesti kiinnostavaan asiaan; estetiikkaan, realismiiin ja naturalismiiin, lyriikantutkimukseen, lasten- ja nuortenkirjallisuuteen.... Tämä on sitä mitä haluan. Minkä parissa haluan viettää aikaani. Ei enää haittaa istua koko päivän kirjojen ääressä, kyllästymistä ei ole ainakaan vielä tullut.

Yllättävää on, että ajankäytön puolesta tämä elämä sopii paljon paremmin minulle kuin lukio. Itsenäistä hommaa tietysti on, mutta vaikka päivät ovat vaihtelevasti joko parituntisia tai /yo-liikunnan jumppien takia) saatan tulla vasta kahdeksan aikaan kotiin. Siltikin, se on ihanaa. Parasta ovat myös ne päivät kun ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan voi vaan opiskella itsekseen. Opiskelussa on myös sekin hyvä puoli, että minun ei tarvitse vielä tietää mihin päädyn tästä. Voin antaa elämän kuljettaa. Olen viimein alkanut pikkuhiljaa arvostaa yliopistoa ja omia taitojani.

Olen tehnyt kaiken oppikirjan mukaan. Ymmärrän myös, että lähipiirissäni on ihmisiä jotka ovat joko ylpeitä tai kateellisia siitä, että olen pystynyt hoitamaan kaiken näin joustavasti ilman taukoja huolimatta kaikista omista hidasteistani. Lähipiirissäni on jopa ihmisiä, jotka ovat minua vanhempia, eikä heillä ole mitään koulutusta - ei edes lähimaillakaan. Siksi itsekin olen itsekin osannut laittaa saavutukseni oikeisiin mittakaavoihin, enkä pidä enää itsestäänselvyytenä...

Suurin osa lomastani kului Valkeakoskella äidin helmoissa. En ole paljoa missään liikkunut, lähinnä ollut netflixin parissa, nukkunut, makaillut sängyssä, syönyt ja nauttinut perheeni parissa. Monelle perinteikästä lomailulle ovat ne bileet kummassakin päässä, välissä, keskellä ja ymmärsitte kuvion.  Minulle ei niinkään, joten loman aluksi en mennyt mihinkään suuriin bibiksiin vetämään päätä täyteen, vaan nukuin. Oikeastihan en edes juo usein. Pari kertaa vuodessa kunnolla. Nyt loman lopuksi, vähän puolivahingossa päädyin jostain kumman syystä Varissuolle - nevö ögen. Silti, hands down, tämän alkuvuoden paras ilta.

 

Olin kaverini luona: kuunneltiin musiikkia, juteltiin, pelattiin juomapelejä ja taisin saada jotain kielikylvynm tapaista koska suomenruotsi. Kaikki tämä ilman naisille tyypillistä draamaa, taino ainakin sillai suunnilleen, koska seurani koostui miehistä. Ilta venähti enemmän tai vähemmän pitkäksi: aamulla iltapitsan jälkeen kello 10 kömmin sänkyyn ja nykäisin peiton naamani päälle. Iltapäivällä herätessäni tunsin vain niiden lukemattomien oluiden ja punaisen malboroaskin takapotkun (50 tölkkkiä kolmeen pekkaan meni hienosti - meni niin hienosti, että meni vähän enemmänkin, damn you ville vallaton!) Istuin pyyhe otsalla vessan lattialla viiteen - siinä vaiheessa en tuntenut oloani kovinkaan sankarilliseksi. Viideltä uskalsin jo mennä sohvalle. Föliin kömmin darraisena joskus seitsemältä ja voin vaan muistuttaa itsellein kaikki ne syyt miksi juon vain muutaman kerran vuodessa - jos se pääsee unohtumaan, niin eiköhän kaveri muistuta...olin aika fresh. Onneksi edes jollakin oli hauskaa aamulla.

Ei sillä, tuo nk. UUSIVUOSI VOL. 2 aloitti tämän vuoden oikein hyvin. Pilalle menneen uv 1:sen jälkeen, tälläinen aivojen nollaus oli ihan mielettömän tervetullut (nyt kun saisi vielä nukkumis- ja unirytmeistä kiinni). Mukava omistaa kavereita, jotka jaksavat inttää viikkoja ja sitten viimein raahaavat, noh Varissuolle. Tältä uuveen toisinnolta sain jopa ne raketit, tai ainakin yhden. Sain selvitettyä välit tärkeään kaveriin ja tapasin uuden ihmisen. Mentiin kyllä aika lailla kaikilla saroilla juuri sillä tavalla, kuin miten uuden vuoden toisinnolta (tai edes oikeaoppiselta uudelta vuodelta) voidaan odottaa. En valita.

Nyt jaksaa taas painaa seuraavat kuukaudet ihan uudella innolla :)

Tässä teille biisi, jota kulutettiin eilen ja tänään. Nyt aion mennä nukkumaan, vanhuus iskee kun ei kestä tuollaista illanviettoa ilman tälläisiä jälkipotemisia.

EDIT. Julkaisen koko paskan päivän myöhässä koska nukahdin naama näppäimistölle. Hups

I'm a flame

Shot of fire

I'm the dark in need of light

And we touch, you inspire

Will it change in me tonight

Our hearts are like, firestones

When they strike, we feel the love

Sparks of light, they ignite our bones

When they strike, we light up the world

We light up the world

So take me up, take me higher

There's a world not far from here

We can die in desire

Or we can burn in love tonight

Aloittelevan humanisti-alkoholistin päiväkirja osa 1

The kuuluisa täyden hinnan opiskelijakasvisruoka.


Iloinen viikonloppunaama!

 

Naamaa on jos jonki moist.

Kaik tiettä, että yliopistoelämää kuuluu alkoholia ja hauskapittoo. Mää oon jo aloitellu vähä tätä tälläst opiskelijaelämää. Mutta siis vaa vähä. Pittäähä sitä tutustuu Turun olutpanimoihin ja perinteisii taiteiren öihin sun muihi kissanristiäisiin. Kerra sitä vaa ryypätää sano Siiri ku alkkikseksi muuttui!

Ton huonon Turun murrekyhäelmän jälkeen ASIAAN! Nyt näiden opiskelijajohdantoluentojen jälkeen on yliopisto esittäytynyt mulle täysin.

Tiedän mihin hakeudun, mikäli telon itseni, pääni hajoaa atomeiksi luennoista tai haluan opiskelemaan Afrikkaan.
Kaikkiin vastaus on tietenkin opiskelijaterveydenhuolto, sillä jos haluaa lukemaan suomalaista kirjallisuutta Afrikkan yliopistoon, niin ei mene kauhean hyvin.

Sain mä ihan arvokastakin tietoa käytännöistä, motivaatiosta, opiskelutaktiikoista ja oikeista työskentelyasennoista, ja siitä, missä ei kannata todellakaan mennä syömään ilman kuittia opiskelijakortista (Opittiin siis että ilman opiskelijakorttia voi ostaa järkyttävän pienen annoksen - annoksen pienuus johtuu kylläkin minusta - kasvisruokaa normaalihintaan ruokalasta kun ruokalan myyjä ei usko, että oot opiskelija. Tai sit sillä voi elää penniä venyttämällä pari päivää. It's up to you).

Mun tunne oikeesta tiedekunta- ja ainevalinnasta vahvistuu koko ajan. Häshtäg tuleva äikänope/journalisti/kirjailija. Kellään ei oo yhtä siistiä ainejärjestöö, jonka kangaskassissa ois tissit. Tai sen nimi ois joku niin taiteellinen, kuin Muusa. Meil on kuulemma jopa oma jalkapallojoukkue, FC Muusa. Siistii vai siistii?

Ajattelin jopa hakee ylioppilaskuoroon. Lakki päässä laulamassa snapsilauluja (ja joskus jotain vähän vähemmän hauskaa). Sopisi mulle mainiosti! Näyttää muutenkin siltä, että mun yliopiston fuksivuosi tulee olemaan pelkkää ryyppäystä (tutustumisbileet, tutustumispicnikit, baarikierrokset). Taino, itseasiassa tän opiskelun aikana musta tulee aika varmasti humanistin lisäks alkoholisti - sen verran paljon on näitä juhlia, mihin kuuluu alkoholi - vappuhan on siis täysin oma lukunsa.

Viikkonloppu tuntuu just nyt mahtavalta ajatukselta. Toivottavasti myös yläkerran naapuri sisustais vaikka vaan tyynyillä viikonlopun tai kärsis menkoista miehensä iloksi ja alakerran naapurini pitäis vaikka pari välipäivää bilettämisestä. Tai bilettäis sit vaikka klassisen tahtiin. Joku Für Elise tai Apassionata ois aika kiva.

Mmm, pitkiä aamuja maailman mukavimmassa sängyssä. Geordie Shorea laittoman myöhään yöhön. Ehkä sitä pitsaa, viimein.

Nojaa. Oikiasti mä varmaan katoan nyt suomen käyttökieliopin ja kielitieeteen maailmaan ilman alkoholia. Maanantaina sivuainekoe ja on pakko hallita lausetyypit, subjektittomuussäännöt, infiniittirakenteet ja infiniittilausetyypit. Lisäks on pakko opetella noita äännteiden ominaisuuksia, suffikseja, määritteitä, prosodiaa.... Vaikka toi kuulostaa siltä, että mieluummin ottais ruton ja sukupuolitaudin, mä rakastan tota. Kerrankin ei oo ongelma istua kirja kädessä monta tuntia. Kerrankin mä haluan lukea lisää, lisää, lisää.

Ai notta! Tänään tapahtui kyllä muutakin. Ei, en löytänyt porttia Narniaan. Mutta löysin pyörävaraston, mikä on melkein yhtä kiva asia. Ehkä nyt ne fillarin kumit säästyy pulsuilta, jotka luulee renkaita viinakätköiks.

Musta tulee satiirikyynikko. Aika vaihtaa se kuuluisa viikonloppuvaihde.