Aloittelevan humanisti-alkoholistin päiväkirja osa 1

The kuuluisa täyden hinnan opiskelijakasvisruoka.


Iloinen viikonloppunaama!

 

Naamaa on jos jonki moist.

Kaik tiettä, että yliopistoelämää kuuluu alkoholia ja hauskapittoo. Mää oon jo aloitellu vähä tätä tälläst opiskelijaelämää. Mutta siis vaa vähä. Pittäähä sitä tutustuu Turun olutpanimoihin ja perinteisii taiteiren öihin sun muihi kissanristiäisiin. Kerra sitä vaa ryypätää sano Siiri ku alkkikseksi muuttui!

Ton huonon Turun murrekyhäelmän jälkeen ASIAAN! Nyt näiden opiskelijajohdantoluentojen jälkeen on yliopisto esittäytynyt mulle täysin.

Tiedän mihin hakeudun, mikäli telon itseni, pääni hajoaa atomeiksi luennoista tai haluan opiskelemaan Afrikkaan.
Kaikkiin vastaus on tietenkin opiskelijaterveydenhuolto, sillä jos haluaa lukemaan suomalaista kirjallisuutta Afrikkan yliopistoon, niin ei mene kauhean hyvin.

Sain mä ihan arvokastakin tietoa käytännöistä, motivaatiosta, opiskelutaktiikoista ja oikeista työskentelyasennoista, ja siitä, missä ei kannata todellakaan mennä syömään ilman kuittia opiskelijakortista (Opittiin siis että ilman opiskelijakorttia voi ostaa järkyttävän pienen annoksen - annoksen pienuus johtuu kylläkin minusta - kasvisruokaa normaalihintaan ruokalasta kun ruokalan myyjä ei usko, että oot opiskelija. Tai sit sillä voi elää penniä venyttämällä pari päivää. It's up to you).

Mun tunne oikeesta tiedekunta- ja ainevalinnasta vahvistuu koko ajan. Häshtäg tuleva äikänope/journalisti/kirjailija. Kellään ei oo yhtä siistiä ainejärjestöö, jonka kangaskassissa ois tissit. Tai sen nimi ois joku niin taiteellinen, kuin Muusa. Meil on kuulemma jopa oma jalkapallojoukkue, FC Muusa. Siistii vai siistii?

Ajattelin jopa hakee ylioppilaskuoroon. Lakki päässä laulamassa snapsilauluja (ja joskus jotain vähän vähemmän hauskaa). Sopisi mulle mainiosti! Näyttää muutenkin siltä, että mun yliopiston fuksivuosi tulee olemaan pelkkää ryyppäystä (tutustumisbileet, tutustumispicnikit, baarikierrokset). Taino, itseasiassa tän opiskelun aikana musta tulee aika varmasti humanistin lisäks alkoholisti - sen verran paljon on näitä juhlia, mihin kuuluu alkoholi - vappuhan on siis täysin oma lukunsa.

Viikkonloppu tuntuu just nyt mahtavalta ajatukselta. Toivottavasti myös yläkerran naapuri sisustais vaikka vaan tyynyillä viikonlopun tai kärsis menkoista miehensä iloksi ja alakerran naapurini pitäis vaikka pari välipäivää bilettämisestä. Tai bilettäis sit vaikka klassisen tahtiin. Joku Für Elise tai Apassionata ois aika kiva.

Mmm, pitkiä aamuja maailman mukavimmassa sängyssä. Geordie Shorea laittoman myöhään yöhön. Ehkä sitä pitsaa, viimein.

Nojaa. Oikiasti mä varmaan katoan nyt suomen käyttökieliopin ja kielitieeteen maailmaan ilman alkoholia. Maanantaina sivuainekoe ja on pakko hallita lausetyypit, subjektittomuussäännöt, infiniittirakenteet ja infiniittilausetyypit. Lisäks on pakko opetella noita äännteiden ominaisuuksia, suffikseja, määritteitä, prosodiaa.... Vaikka toi kuulostaa siltä, että mieluummin ottais ruton ja sukupuolitaudin, mä rakastan tota. Kerrankin ei oo ongelma istua kirja kädessä monta tuntia. Kerrankin mä haluan lukea lisää, lisää, lisää.

Ai notta! Tänään tapahtui kyllä muutakin. Ei, en löytänyt porttia Narniaan. Mutta löysin pyörävaraston, mikä on melkein yhtä kiva asia. Ehkä nyt ne fillarin kumit säästyy pulsuilta, jotka luulee renkaita viinakätköiks.

Musta tulee satiirikyynikko. Aika vaihtaa se kuuluisa viikonloppuvaihde.