Home sweet home ♥

Tervetuloa kanssani Turkuun. Oma koti kullan kallis, mitään en siitä muuttais ♥

Paitsi pari taulua seinille.

 

 

Ensimmäinen aamu uudessa asunnossa. Ensimmäiset auringonsäteet, ensimmäiset äänet.

Olo ei ole kuin uudestisyntyneellä. Olo on kuin olisin eilen raahannut aivan liikaa tavaroita kerrostalon neljänteen kerrokseen, luutunnut lattioita ja purkanut pahvilaatikoita koko päivän. Lihaksiin sattuu.
Neljätoista tuntia puhkumista pelkästään tässä päässä. Kotona varmaan tuplasti samat pahvilaatikoiden ja autojen kanssa.

Niin paljon vapautta, etten enää tiedä mitä tekisin ensimmäisenä! Joisinko kahvit parvekkeella? Kävisinkö kaupassa? Apteekissa? Pyöräilisinkö tuntemattomilla kaduilla? Etsisinkö paikan, jossa palvoa aurinkoa? Lukisinko, opiskelisinko? Vai jäisinkö katsomaan televisiota?

Hassua, itsenäistyminen tuntuukin laimeammalta mitä oletin. Ei ole ikävää, ei ole surua. Vielä.
On vain ihan hitosti liikaa vapautta, mutta vapaus tekee onnelliseksi.

Nyt mä nousen. Nyt mä keitän kahvit. Nyt mä lähden vaeltelemaan, etsin jostain jotain - seikkailen.
Tätä tunnetta ei voita mikään.
Paitsi ehkä se, että oisin muistanut tehdä laajakaistasopimuksen etukäteen, nimimerkillä seuraavat 3 viikkoa ilmen kunnon nettiä. (JA KYLLÄ, pakko kehua itseäni McGyweriksi, koska oon tietokoneella netissä puhelimeni matkapuhelinverkolla. Tehkää perässä.)