Barcelona part 2

Tämä postaus venähti toiselle viikolle. Pahoittelen syvästi, mutta tällä hetkellä elämä heittää häränpyllyä, eikä blogin kirjoittamiselle ole ollut mielenkiinnon lisäksi edes aikaakaan. Mutta tässä tämä nyt on!

Maanantaina aamulla kävin varaamassa kampaaja-ajan heti aamulla. Sen jälkeen suunnattiin rannalle. Aurinko viihtyi kuitenkin enemmän pilvien takana, joten suunnattiin takaisin Jaden luokse. Laittauduttiin, pakattiin selfie-stick mukaan, ja painuttiin takaisin Primarkiin. Kauppakassien kanssa suunnattiin Diagonal Maren toiselle puolelle, jossa maisemat näyttivät Espanjan sijaan hyvinkin yhdysvaltalaismaisilta (?). Niin monta houkuttelevaa ravintolaa oli Diagonalin ravintolatasanteella ulkoterasseineen, mutta köyhät opiskelijat suuntasivat silti Mäkkäriin salaatille. Illalla tultiin asunnolle, katseltiin sarjoja, laitettiin ruokaa ja juteltiin taas perinteiseen tyttötyyliin niistä samoista asioista uudelleen ja uudelleen.

 

Tiistaina aamulla menin kampaajalle leikkaamaan pitkäksi hurahtaneen pehkoni lyhyeksi. Sen jälkeen pyörimme hetken Jaden luona, kunnes lähdimme uudemman kerran Parc de la Ciutadellaan, selfie stickin kanssa. Sää ei ollut yhtä hyvä kuin edellisellä kerralla, joten ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa lähdimme takaisin asunnolle, tietenkin kaupan kautta. Katsoimme Frozenin ja minä kulutin aikaani yrittämällä ahtaa lukuisat ostokseni pikkuiseen matkalaukkuuni. 

Kulutimme aikaa kertaamalla kulunutta vuotta aamuyöhön asti, kunnes sitten viimein nukahdin hataraan uneen.

Keskiviikkoaamulla hyppäsin jo yhdeksältä metroon, jotta pääsisin La Ramblan lähelle keskustaan, josta lentokenttäbussilla oli tarkoitus mennä terminaali ykköseen. Bussi oli täynnä, ja puoli tuntia seisoin hikisenä ja väsyneenä bussin keskikäytävällä. Vitutti. Lentokentälle saavuin joskus vähän ennen kymmentä ja turvatarkastuksista olin päässyt läpi jo vähän kymmenen jälkeen. Kulutin aikaani syömällä aamupalaa kahvilassa ja shoppailemalla viimeiset tuliaiset sekä ostokset. Lento lähti myöhässä joskus yhden maissa, Helsinki-Vantaalla myöhästyin bussista, mutta Turkuun laskeuduin joskus puoli kymmenen maissa rättiväsyneenä. Reissu oli kuitenkin erittäin onnistunut!

MITÄ TEHDÄ BARCELONASSA?

En näillä kahdella Barcelonavierailullani ole kasvanut miksikään Barcelona-asiantuntijaksi, mutta omasta takaa voisin silti suositella muutamia juttuja, jotka ehdottomasti kannattaa tehdä Barcelonaan eksyessään.

1. LA SAGRADA FAMILIA

Tällä kertaa en itseasiassa mennyt kyseiseen kirkkoon, mutta viimeeksi siellä kävin. Tämä Gaudin suunnittelema kirkko on eräällä tapaa Barcelonan maamerkki, jota on rakennettu nyt jo toista sataa vuotta. Suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä!

2. LA RAMBLA

Barcelonan sydämessä sijaitseva suosituin kävelykatu, jonka läheisyydestä löydät Starbucksin lisäksi vaatekaupoista ainakin Pimkien, Bershkan, Stradivariuksen, H&M:n, Zaran, Mangon jne. Ihmisvilinä ja arkitehtuuri huumaavat varmasti.

3. DIAGONAL MAR

Ostoskeskus, josta löytyy suuri Primark, sekä roppakaupalla muitakin kauppoja. Samoja vaatekauppoja myös mitä La Ramblan tuntumasta, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. 

4. PARC DE LA CIUTADELLA

Eli siis parcelonan "keskuspuisto". Tänne kannattaa ehdottomasti tulla picnikille ja kävelylle aurinkoisena päivänä. Kukat, vesipuistot ja ihmiset.

5. PARC GUELL

eli siis jälleen Gaudin suunnittelema modernistinen puisto, joka levittäytyy Camel Hill'iltä Barcelonan ylitse. Itse en ole tässä Unescon maailmanperintökohteessa VIELÄKÄÄN käynyt, mutta tämä on seuraavaksi listalla.

6. GIOVANNI'S 

Crepéjä ja vohveleita, suuri valikoima mitä ihmeellisimpiä ja herkullisimpia gelatoja ja taivaallisia kastikkeita (nutella, kinder bueno jne.). Jos eksyt Barcelonaan, käy hyvä ihminen Giovanni's;lta ostamassa itsellesi vohveli tai lettu joko marjoilla, gelatolla ja herkullisella kastikkeella. Takaan, ettet kadu sitä.

  

7. KULJESKELE VAPAASTI JA PÄÄMÄÄRÄTTÄ

Ota vaikka kartta, paljon aikaa ja metro esimerkiksi Barcelonettaan. Espanjalaiseen elämään pääsee hyvin sisälle eksymällä (tietenkin kartta tai google maps takataskussa) Barcelonan ihanille, korkeille sivukujille. Kujat voivat yllättää tapas-paikkoineen tai pienine vaatekauppoineen. Toimii!

 

7. RANTA

Mitäpä olisi loma ilman ainakin yhtä rantapäivää. Barelonan ranta on todella siisti ja laaja, mutta jos haluaa lunastaa hyvän paikan auringossa, paikalla kannattaa olla ajoissa. Rannassa olevat baarit, kaupat ja ruokapaikat saattavat houkutella auringonpalvojaa, mutta hintataso rannan alueella on PALJON korkeampi esimerkiksi keskustaan verrattuna. Siksi liputan sen puolesta, että ostaa rantaeväät kauempaa rannasta isommasta marketista, ja viettää päivän pituisen picnikin rannalla.

   

8. SYÖ TAPAKSIA

Uskallan sanoa, ettet ole kokenut Espanjaa, ellet ole maistanut tapaksia. Suosittelen ostamaan muutaman annoksen ja jakamaan kaiken ruokaseuransa kesken. Hintatasoltaan tapakset ovat paikasta tietenkin riippuen suhteellisen edullisa, mutta niillä saa kyllä itsensä kunnolla ähkyyn!

9. PICASSO-MUSEO

Itse en täällä vuonna 2004 avatussa museossa ole vielä käynyt, mutta sekin on seuraavana listalla. Käy sinä kuitenkin!

Huh, johan tässä tuli uusi matkakuume...

Barcelona part 1!

Viime keskiviikkona helmikuusta asti kestänyt odotukseni palkittiin ja pääsin viimein liitelemään taivaalle. Menin siis ystäväni luokse Barcelonaan viikoksi, mutta nyt kun ajattelee, niin olisin voinut olla pidempäänkin. Koko reissu tuntuu nyt silmänräpäisyltä, mutta olihan se kiva palata kotiin poikaystävän luokse.

Olen tuntenut Jaden 20 vuotta, ja sitä aiemmin äitimme ovat olleet ystäviä ala-asteikäisistä asti. Taino, tässä yhteydessä minun ja Jaden ystävyyden alkutaipaleesta pitäisi puhua varmaan tietämisestä - olimme hyvin tietoisia toistemme olemassaolosta, mutta eipä sen enempää kun itse asuin Kotkassa ja Jade pääkaupunkiseudulla. Oli miten oli, vauvakuvat ovat todisteena sille, että olemme todellakin tavanneet vauvoina. Jaden äidin 40-kymppisillä, kymmenen vuotta sitten tapasimme oikeasti. Hetkessä olimme erottamattomat. Siitä alkoi monen vuoden kirjeystävyys, joka kasvoi pitkine mesekeskusteluineen ja yhteisine joululoma- ja kesälomamuistoineen täksi ystävyydeksi, mitä se nykyäänkin on. Lukioiässä elämät olivat hetken liian erilaiset ja ystävyys jäi, mutta viime keväänä asiat palautuivat ennaalleen, kun matkustin Jaden luokse Barcelonaan ensimmäistä kertaa. Viime syksy ja talvi kulutettiin skypettämällä, ja jopa neljän tunnin skypesessiot ovat todisteena sille, että tämä ystävyys on kivikova. Äitimme varmaan kauhistuivat puolikuoliaiksi kun ilmoitimme, että Barcelona part. 2 on tulossa - sen verran villiä menoa oli viime vuonna. Pesunkestävä suunnitelma kuuluukin tulevaisuudelle, että meidän lapsemme saavat myös tulla toimeen toistensa kanssa - jos sattuvat olemaan eri sukupuolta, niin he menevät sitten naimisiin. Piste. (Tosin Nicke huikkasi juuri olkani takaa, että ei tule kuulonkaan....)

Herkistelyt sikseen, itse lomaan! En voi muuta kuin henkäistä ihastuksesta. Muistot Barcelonasta viime vuodelta eivät tehneet kunniaa tälle vuodelle. Kaikki ne kujat pikkuisine tapas-paikkoineen, leipomoineen ja vaateliikkeineen. Kaikki ne parvekkeet, ne kukat ja se iloisena poriseva espanjalaispuhe. Ne kaupat, se elämä, se rauhallinen syke, kun ihmisillä ei ole kiire minnekään. Se ranta, polttavan kuuma hiekka ja turkoosinvihreän meriveden tuoma helpotus porottavan auringon käristämälle aurinkoöljyiholle. Sää oli paljon parempi tänä vuonna edelliseen verrattuna, mutta tottakai loppuviikosta alkoi taivaalle kerääntyä pilviä ja niskaan tihuttaa pisaroita.



Barcelonahan ei suurena turistikaupunkina ole sitä perinteistä Espanjaa, mutta siitä huolimatta oikein loistava turistikohde, jossa on mahdollista yhdistää ranta-, kaupunki-, bile- sekä shoppailuloma oikein toimivaksi kokonaisuudeksi. Tosin Espanjalaisuuteen pääsee käsiksi muutamissa tietyissä paikoissa, joihin palaan postauksissani myöhemmin. Lisäksi Barcelonassa metroilla ja busseilla pääsee helposti paikasta toiseen, eikä kävelykään ole poissuljettu vaihtoehto, jos tietää mitä tekee.

Keskiviikkona lähdin Turusta yhden aikaan ja olin Barcelonassa noin puoli kymmeneltä illalla - paikallista aikaa, ja Jaden luokse pääsimme joskus puoli yhdeltätoista. Haimme kaupasta pari pulloa roséeta, mutta tämä bile-eläin ei suihkun jälkeen kyennyt muuta, kuin sammumaan sänkyyn - se siitä hurjasta aloituksesta.

Torstaina lähdettiin rannalle aamubrunssille. Ostettiin marketista tortilla de patatas'ia, joka on siis herkullinen espanjalainen perunamunakas, suklaacroissantteja, tuoreita kirsikoita ja tietty vesipullot. Käristeltiin auringossa hetki, mutta Diagonal Mare'n Primark alkoi houkutella liikaa. Otettiin metro Diagonal'iin, ja kyllähän sinne Primarkiin sitten katosikin se sata euroa ja vaatekaappi sai taas paaaaljon uutta sisältöä. Shoppailun jälkeen oli kamala nälkä, joten palattiin La Barcelonetaan ja mentiin Tapaksille paikkaan, jonka nimeä en kuollaksenikaan saa mieleen. Se on sääli, koska se ravintolan periespanjalainen tunnelma, tummine tunnelmavalaistuksineen yhdistettynä siihen tajuttoman herkulliseen ja edulliseen ruokaan saatteli minut taivaalliseen ruokanirvanaan. Annoin tarjoilijoille jopa ruhtinaalliset tipit - ennenkuulumatonta tällaisen köyhän opiskelijan elämässä. Se oli unelmapaikka se!

 

Perjantaina ja Lauantaina kulutettiin aikaa tylsästi vain käristelemällä nahkaa rannalla ja tietty tekemällä pienet kävelyretket. Perjantaina käytiin Parc de la Ciutadellassa, jossa otettiin paaljon kuvia. Innostuttiin jopa käymään picnik-ostoksilla marketissa, joissa kävi vähän niin, että sitä hintatasoltaan Suomeen verrattuna naurettavan halpaa kosmetiikkaa tarttui enemmän mukaan kuin picnik-evästä; Coca Colat ja yksi Tortilla de Patatas. Jaden ruotsalainen kämppis yritti saada meitä kanssaan juhlimaan, mutta jäimme mieluummin katselemaan Putous-videoita ja ahtamaan ruokaa itseemme - perusfinskit taas vauhdissa, eh?

Lauantaina käveltiin La Barcelonetassa, pyörähdettiin myös La Ramblalla peruskaupoissa kuten Stradivariuksessa, Pimkie'ssä, Bershkassa, Zarassa ja näissä. Niistä ei kuitenkaan mitään tarttunut mukaan, koska olin niin sokaistunut Primarkin halvasta hintatasosta. Illalla ei myöskään isketty baanalle, koska olimme niin väsyneitä päivän kävelymaratonista. Päädyimme sitten vain syömään ja juttelemaan, Jaden kämppiksen kipitellessä päätään pudistelleen yöelämään - olen aika varma, että Isa piti meitä tylsinä rantahylkeinä, jotka vain puhuivat tosi lujaa ja olivat hyviä sotkemaan koko kämpän yhdessä illassa.

Sunnuntaina herättiin yhdeksältä ja jo kymmeneltä oltiin rannalla. Koko päivä kulutettiin öljyttynä hylkeenä uuden auringonottosarongin päällä (Espanjassa jokaisella muotitietoisella, itseään arvostavalla rantahylkeellä on sellainen - siksi minullakin on nyt. Sillä on kamalasti hyötyä täällä suomessakin; voin suojautua mm. itikoilta tai kääriä sen juhannuksena kaulahuiviksi). Puoli viideltä team rantahylkeet saivat tarpeekseeen, ja siirryttiin takaisin Jaden luokse. Sitten tehtiin pikkuhuomio, että aivan, meikäläaisellä oli se aurinkoyliherkkyys, joka nyt kukoisti jaloissa kauniina ihottumana. Lohdutukseksi tehtiin pastaa ja pestoa ja parannettiin maailmaa kertaamalla elämäämme moneen kertaan uudelleen. Sekin selvinpäin. Viimeistään tänä iltana tajusimme, että emme olleet vieläkään lähteneet juhlimaan. Tätä juhlittiin sitten mussuttamalla jätskiä ja katsomalla Putous-videoita Jaden kaksion keittiössä - miksi muuttaa jotain, jos se on hyvää ja toimii?

Loppureissu ja matkavinkit seuraavassa osassa juhannuksen jälkeen ♥.
Nauttikaahan ihmiset, itse ainakin aion suunnata Hankoon (en todellakaan vadelmaveneellä, tää vitsi on kuultu jo) grillisapuskan ja Nicken sukulaisten ääreen. Jaiksis! Pidetään korkki auki, pelastusliivit päällä ja pää pinnalla, eiköstä?

Suurella sydämellä, ruskettunut rantahylkeenne.

Wanderlust

Matkustelu on aina kiinnostanut minua; parasta matkustamisessa on laukkujen pakkailu ja se tunne kun istuu Helsinki-Vantaalla tietoisena hetkellisestä poispääsystä kaikesta arjen kurjuudesta - ja se ääni, kun matkalaukku rullaa iloisena pitkin maata. Seuraavaksi tulevat tietysti ne ulkomaan kohteen nähtävyydet, uusi ilmasto, ihmiset, rakennukset...

Rakastan ulkomaita ja sitä, mitä niistä voi oppia. Mitä voi oppia ihmisistä, ihmisiltä, kulttuurista ja ympäristöstä. Miten matkustelu voi sivistää, kartuttaa kielitaitoa ja eteenkin luoda muistoja.

Vaihto-oppilaaksi lähteminen on kiehtonut myös jo lukiosta asti. Lisäksi kaikki kielikurssiesitteet viilsivät sydämeni verille; miksi minä en pääse tuonne? Meidän perheellä ei sellaiseen ole koskaan ollut rahkeita, eikä minulla tarpeeksi säästöjä. Eikä minulla oikeastaan olisi edes terveys riittänyt.

Nyt kun asiat alkavat olla kunnossa, vaihto-oppilasajatus on herännyt uudelleen. Ei ehkä sellainen vuoden rupeama, puolikin vuotta riittäisi. Tsekki, Italia, Englanti.... Vaihtoehtoja on monia, vaikka olin jotenkin siinä uskossa, ettei Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija minnekään maailmalle ponnista. Kun perehdyin asiaan vähän tarkemmin, huomasin vaihtoehtojen kirjavan valikoiman. Niitähän oli vaikka miten! 

Olen aina ajatellut, että elämän tärkein asia on saada nopeasti koulutus, sitten pyrkiä työelämään ja maksaa opintolainat pois. Sitten ostetaan asunto, otetaan asuntolainaa ja maksetaan sitä laittoman kauan pois. Aivan, ja sitten johnkin väliin pitää hankkia niitä lapsia ja kasvattaa niistä kunnon veronmaksajia, kaikki tämä vaikka hammasta purren ja omista haaveista säästäen. Tälläisessä ajatusmaailmassa olen aina kasvanut, eikä se ole ollut kenenekään syytä. Olen vain itse itselleni asettanut korkeat tavoitteet. Ja kun jotain harhakuvia saan päähäni, sitä on vaikea saada sieltä pois. Nyt kuitenkin, olen viimein päättänyt tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ennen kaikkea unohtaa sen ikiaikaisen suorittamisen. Unohtaa kaikki aikataulut hetkeksi -kerrankin elää.

Sillä niin en ole tehnyt. Viimeiset neljä vuotta ovat menneet ihan sumussa ja haluan viimein luoda muistoja. Repäistä. Tehdä jotain, mistä olen aina unelmoinut. Tämä on mahdollisuuksien vuosi, nyt on minun aikani toteuttaa unelmiani. Olen katsellut vierestä kun läheiseni matkustelevat ties missä; viettävät vuoden Australiassa (terveisiä Karo ♥) tai Bangkokissa, lähtevät työmatkoille Kiinaan, Ruotsiin tai Saksaan, muutavat yhtäkkiä Espanjaan ja aloittavat siellä yliopiston, koluavat lähestulkoon euroopan jokaisen kolkan ja tuovat tuliaisiksi mitä jännimpiä asioita, tai repäisevät ja lähtevät yhtäkkiä Skotlantiin yliopistoon. Minäkin ajattelin joskus niin. Halusin matkaoppaaksi tai lentoemännäksi. Tai reilaamaan! Mutta jonnekin ne katosivat. Ajattelin, että en minä voi. Minullahan on sitä ja tätä ja tota ja vähän tuotakin vielä. Ja niin minullekin sanottiin. Totta, minulla on, mutta ei se saa olla este unelmille. Sitten vielä muutin Turkuun. Ajattelin, että nyt voin ainakin hyvästellä maailman, se on pelkkää Suomen talvea sitten loppuelämä.

Elämä on lyhyt murehtimiseen; le temps passe vite. Olen päättänyt hakea vaihto-oppilaaksi. 

Nauroin, kun jalat-maassa-isoveljeni ensimmäinen kommentti päätökseeni oli "mutta minne? miten hoidat sitten asunnon, missä asut kun tulet takaisin, mihin laitat tavarat?" Aivan, kuten oletin.

Joten niin, ehkä osa suorituskeskeisestä ajatusmaailmastani on peräisin ihan kotoa. Olen tottunut siihen, että perheeni katkoo unelmiltani siipiä (anteeksi äiti ja isi, mutta niinhän se vähän on nimimerkillä isi sanoi pikkulapselle: lentoemännät saavat rintasyövän, kannattaa miettiä....) 

Myönnän kyllä olevani välillä tuuliviiri, mutta jotkin asiat pitää vain itse kokea - jottei tarvitse sitten keinutuolissa harmitella oi kunpa olisin... (jos te vanhemmat unelmoitte eläkepäivistä Espanjan auringon alla, on ihan okei minulta unelmoida puolta vuotta opiskelua ihan uudessa ympäristössä - just saying).

Joten yllätyin, kun osasin vastata veljelleni heti oikein fiksusti ja vastustelut loppuivat siihen (sitten alkoivat ne jännittyneet pohdinnat). Olin yllättynyt, kun äitini kannusti unelmiani. Isästä en edes halua tietää, koska luultavasti saan kuulla taas luennon taskuvarkaista, kalliista elämisestä, asunnosta luopumisesta, elämiskustannuksista, opintotuesta, säästöistä ja opiskeluiden viivästymisestä, lentojen kalleudesta ja kaikista muista kustannuksista mitä puoli vuotta tuo tullessaan - ja siitä miten hyvin asiat ovat Suomessa. Tottakai sekin on pelkkää välittämistä ja huolta nuorimmaisesta lapsesta. Olihan se nyt jo kauhea shokki, kun muutin alle 200 km päähän kotoa (jotenkin jollekulle oli tullut sellainen ajatus, että jään Tamperelle?!?!). 

Uskokaa tai älkää, kontrollista hellittäminen ja suunnitelmattomuus tule olemaan tälläiselle perfektionistiselle, ylisuorittavalle kontrollifriikille enemmän kuin jees. Odotan sitä.

Tämä ajatus onkin muhinut alitajuisesti jo tarpeeksi kauan... Noh mutta, ei mennä asioiden edelle. Enhän ole vielä edes lähettänyt hakemusta. Lisäksi päässäni muhii tuhat ja kolme kysymystä, joihin saan torstaina vastauksia. :) Mutta sen tiedän, etten enää estele unelmieni kanssa. 

Vie mut kauas pois.

Kuinka kaipaankaan Barcelonaan. Sinne, auringon alle.

Lämpimään, piiloon kylmää syystyylta, pois aamun usvasta ja sumusta.

Ruokien herkkujen pariin. Kahviloita, bistroja. Tapaksia, kahvia, vohveleita, lämpimiä voileipiä. Pitsaa. Limua, sangriaa, tequilaa.

Kieltä, jota et ymmärrä. Sanoja, joita et tajua. Kulttuuri, joka on vieras. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Niihin yöttömiin öihin, täynnä valoa, eloa, musiikkia, juhlimista. Ääntä, tanssia rannalla katsellen kuuta, kuunnellen merta. Laulaen lauluja rakkaudesta ja siitä, miten meillä on vain tämä hetki.

Sinne, kaduille, palmujen alle. Tai kattoterassille, katsomaan miten koko Barcelona levittyy kauniina, niin elävänä kaikkialle. Merta, vuoria, taloja, terasseja, teitä, ihmisiä, puita.

Rannalle. Upottamaan varpaat hiekkaan tai lämpimään meriveteen, jossa paino on vain sana. Ruumis irtautuu kaikesta. Aurinko kärvistää vauvaöljystä tahmeaa kehoa, jokaisen ruskettavan säteen voi tuntea. Musiikkia ympärillä. Latinorytmejä, niin vauhdikasta, eksoottista.

Pois tämän yksiön seinien sisältä, haistelemaan urbaaneja hajuja. Ihastelemaan päivettyneitä ihmisiä. Tummien, kiiltävien hiusten valtamerta, nappisilmien joukkoja.

Ihmismassojen väliin La Ramblalle kiroamaan hitaina matelevia turisteja. Tai matelemaan itse pienille ja idyllisille espanjalaisille sivukaduille, joilla niskat tulivat kipeäksi parvekkeiden ja auringon ihastelusta. 

Kaikki ne suihkulähteet, metroruuhkat ja -kuulutukset, kaikki ne katseet ja kehut espanjalaisilta miehiltä, kaikki ne vapaudenhuudot öisillä kaduilla. Kaikki ne puistot, puut, auringonsäteet, vesipisarat.

Koko se tunteiden kirjo. Ilo, turvallisuus, hämmennys, ihastus, onni, pohjaton onnellisuus ja jotain vielä parempaa. Usko paremmasta, vapaus, huolettomuus. Paniikki, huoli, pelko, suru, häpeä. Kaikki tunteet tuhannella voltilla. Kaikki, niistä jokainen. Elämä jokaisine vivahteineen.

Kaikki se. Koko kesä. Sen kohokohta. Sen haluan nyt takaisin.