Viime keskiviikkona helmikuusta asti kestänyt odotukseni palkittiin ja pääsin viimein liitelemään taivaalle. Menin siis ystäväni luokse Barcelonaan viikoksi, mutta nyt kun ajattelee, niin olisin voinut olla pidempäänkin. Koko reissu tuntuu nyt silmänräpäisyltä, mutta olihan se kiva palata kotiin poikaystävän luokse.
Olen tuntenut Jaden 20 vuotta, ja sitä aiemmin äitimme ovat olleet ystäviä ala-asteikäisistä asti. Taino, tässä yhteydessä minun ja Jaden ystävyyden alkutaipaleesta pitäisi puhua varmaan tietämisestä - olimme hyvin tietoisia toistemme olemassaolosta, mutta eipä sen enempää kun itse asuin Kotkassa ja Jade pääkaupunkiseudulla. Oli miten oli, vauvakuvat ovat todisteena sille, että olemme todellakin tavanneet vauvoina. Jaden äidin 40-kymppisillä, kymmenen vuotta sitten tapasimme oikeasti. Hetkessä olimme erottamattomat. Siitä alkoi monen vuoden kirjeystävyys, joka kasvoi pitkine mesekeskusteluineen ja yhteisine joululoma- ja kesälomamuistoineen täksi ystävyydeksi, mitä se nykyäänkin on. Lukioiässä elämät olivat hetken liian erilaiset ja ystävyys jäi, mutta viime keväänä asiat palautuivat ennaalleen, kun matkustin Jaden luokse Barcelonaan ensimmäistä kertaa. Viime syksy ja talvi kulutettiin skypettämällä, ja jopa neljän tunnin skypesessiot ovat todisteena sille, että tämä ystävyys on kivikova. Äitimme varmaan kauhistuivat puolikuoliaiksi kun ilmoitimme, että Barcelona part. 2 on tulossa - sen verran villiä menoa oli viime vuonna. Pesunkestävä suunnitelma kuuluukin tulevaisuudelle, että meidän lapsemme saavat myös tulla toimeen toistensa kanssa - jos sattuvat olemaan eri sukupuolta, niin he menevät sitten naimisiin. Piste. (Tosin Nicke huikkasi juuri olkani takaa, että ei tule kuulonkaan....)
Herkistelyt sikseen, itse lomaan! En voi muuta kuin henkäistä ihastuksesta. Muistot Barcelonasta viime vuodelta eivät tehneet kunniaa tälle vuodelle. Kaikki ne kujat pikkuisine tapas-paikkoineen, leipomoineen ja vaateliikkeineen. Kaikki ne parvekkeet, ne kukat ja se iloisena poriseva espanjalaispuhe. Ne kaupat, se elämä, se rauhallinen syke, kun ihmisillä ei ole kiire minnekään. Se ranta, polttavan kuuma hiekka ja turkoosinvihreän meriveden tuoma helpotus porottavan auringon käristämälle aurinkoöljyiholle. Sää oli paljon parempi tänä vuonna edelliseen verrattuna, mutta tottakai loppuviikosta alkoi taivaalle kerääntyä pilviä ja niskaan tihuttaa pisaroita.
Barcelonahan ei suurena turistikaupunkina ole sitä perinteistä Espanjaa, mutta siitä huolimatta oikein loistava turistikohde, jossa on mahdollista yhdistää ranta-, kaupunki-, bile- sekä shoppailuloma oikein toimivaksi kokonaisuudeksi. Tosin Espanjalaisuuteen pääsee käsiksi muutamissa tietyissä paikoissa, joihin palaan postauksissani myöhemmin. Lisäksi Barcelonassa metroilla ja busseilla pääsee helposti paikasta toiseen, eikä kävelykään ole poissuljettu vaihtoehto, jos tietää mitä tekee.
Keskiviikkona lähdin Turusta yhden aikaan ja olin Barcelonassa noin puoli kymmeneltä illalla - paikallista aikaa, ja Jaden luokse pääsimme joskus puoli yhdeltätoista. Haimme kaupasta pari pulloa roséeta, mutta tämä bile-eläin ei suihkun jälkeen kyennyt muuta, kuin sammumaan sänkyyn - se siitä hurjasta aloituksesta.
Torstaina lähdettiin rannalle aamubrunssille. Ostettiin marketista tortilla de patatas'ia, joka on siis herkullinen espanjalainen perunamunakas, suklaacroissantteja, tuoreita kirsikoita ja tietty vesipullot. Käristeltiin auringossa hetki, mutta Diagonal Mare'n Primark alkoi houkutella liikaa. Otettiin metro Diagonal'iin, ja kyllähän sinne Primarkiin sitten katosikin se sata euroa ja vaatekaappi sai taas paaaaljon uutta sisältöä. Shoppailun jälkeen oli kamala nälkä, joten palattiin La Barcelonetaan ja mentiin Tapaksille paikkaan, jonka nimeä en kuollaksenikaan saa mieleen. Se on sääli, koska se ravintolan periespanjalainen tunnelma, tummine tunnelmavalaistuksineen yhdistettynä siihen
tajuttoman herkulliseen ja
edulliseen ruokaan saatteli minut taivaalliseen ruokanirvanaan. Annoin tarjoilijoille jopa ruhtinaalliset tipit - ennenkuulumatonta tällaisen köyhän opiskelijan elämässä. Se oli unelmapaikka se!
Perjantaina ja Lauantaina kulutettiin aikaa tylsästi vain käristelemällä nahkaa rannalla ja tietty tekemällä pienet kävelyretket. Perjantaina käytiin Parc de la Ciutadellassa, jossa otettiin paaljon kuvia. Innostuttiin jopa käymään picnik-ostoksilla marketissa, joissa kävi vähän niin, että sitä hintatasoltaan Suomeen verrattuna naurettavan halpaa kosmetiikkaa tarttui enemmän mukaan kuin picnik-evästä; Coca Colat ja yksi Tortilla de Patatas. Jaden ruotsalainen kämppis yritti saada meitä kanssaan juhlimaan, mutta jäimme mieluummin katselemaan Putous-videoita ja ahtamaan ruokaa itseemme - perusfinskit taas vauhdissa, eh?
Lauantaina käveltiin La Barcelonetassa, pyörähdettiin myös La Ramblalla peruskaupoissa kuten Stradivariuksessa, Pimkie'ssä, Bershkassa, Zarassa ja näissä. Niistä ei kuitenkaan mitään tarttunut mukaan, koska olin niin sokaistunut Primarkin halvasta hintatasosta. Illalla ei myöskään isketty baanalle, koska olimme niin väsyneitä päivän kävelymaratonista. Päädyimme sitten vain syömään ja juttelemaan, Jaden kämppiksen kipitellessä päätään pudistelleen yöelämään - olen aika varma, että Isa piti meitä tylsinä rantahylkeinä, jotka vain puhuivat tosi lujaa ja olivat hyviä sotkemaan koko kämpän yhdessä illassa.
Sunnuntaina herättiin yhdeksältä ja jo kymmeneltä oltiin rannalla. Koko päivä kulutettiin öljyttynä hylkeenä uuden auringonottosarongin päällä (Espanjassa jokaisella muotitietoisella, itseään arvostavalla rantahylkeellä on sellainen - siksi minullakin on nyt. Sillä on kamalasti hyötyä täällä suomessakin; voin suojautua mm. itikoilta tai kääriä sen juhannuksena kaulahuiviksi). Puoli viideltä team rantahylkeet saivat tarpeekseeen, ja siirryttiin takaisin Jaden luokse. Sitten tehtiin pikkuhuomio, että aivan, meikäläaisellä oli se aurinkoyliherkkyys, joka nyt kukoisti jaloissa kauniina ihottumana. Lohdutukseksi tehtiin pastaa ja pestoa ja parannettiin maailmaa kertaamalla elämäämme moneen kertaan uudelleen. Sekin selvinpäin. Viimeistään tänä iltana tajusimme, että emme olleet vieläkään lähteneet juhlimaan. Tätä juhlittiin sitten mussuttamalla jätskiä ja katsomalla Putous-videoita Jaden kaksion keittiössä - miksi muuttaa jotain, jos se on hyvää ja toimii?
Loppureissu ja matkavinkit seuraavassa osassa juhannuksen jälkeen ♥.
Nauttikaahan ihmiset, itse ainakin aion suunnata Hankoon (en todellakaan vadelmaveneellä, tää vitsi on kuultu jo) grillisapuskan ja Nicken sukulaisten ääreen. Jaiksis! Pidetään korkki auki, pelastusliivit päällä ja pää pinnalla, eiköstä?
Suurella sydämellä, ruskettunut rantahylkeenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti