Jahas, johan tässä on vietetty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa jo reilun kuukauden verran. Tai ainakin kiinnostus blogia kohtaan on ollut pohjalukemissa. Kirjoittaminen on tuntunut vähän pakotetulta ja tekosyitä on ollut helppo keksiä: liian kiire, vielä yksi jakso netflixiä, lenkille, töitä, leffaan, syömään, Nickellä on huono kirjoittaa, kone on liian kaukana sohvapöydällä, reissussa....
Tottahan olen ollut kuukauden tien päällä välttelemässä asuntoani, mutta nyt kun olen taas kotona (hyh) alkaa kuin alkaakin kirjoituttaa.
Mitä minulle kuuluu?
Noh, tein pikaisen (puolimaanisen) päätöksen toukokuussa, että nyt irtisanon ensimmäisen mahdollisuuden viimein koittaessa vuokrasopimuksen. Siinähän se meni ja kuukausi vieri. Viime viikolla vuokraemäntä soitti, että heinäkuussa on asunnon esittely ja takuuvuokra palautuu tililleni syyskuussa. Sitten iski shokki. MITÄ HELVETTIÄ OLEN TEKEMÄSSÄ. En edes tiedä mihin, milloin, minne, millä, miten muutan! TYS:ille ei pääse vasta kuin lokakuussa, kavereille tai poikaystävälle en todellakaan kehtaa piiloutua kuukaudeksi ja kotikoti on liian kaukana. Pikainen soitto eilen vuokraemännälle joskos asunnossani voisinkin asua vaikka lokakuuhun, mutta vuokraemäntä oli viileä ehdotustani kohtaan ja torppasi sen. Pakkohan se on alkaa etsiä yksityiseltä kämppää, mutta tällainen superstressaaja on toki vuolattanut jo lukuisat kyyneleet ja räkävanat kasvoilleen. Tilanne ahdistaa ja ensimmäisestä kämpästäni luopuminen tuottaa tuskaa. Mutta luopuminen tuonee mukanaan jotain hyvääkin.
Opiskelu. Se ei kiinnosta karvaakaan. Olen ajatellut, että ehkä ensi keväänä yritän vaihtaa pääainetta yliopiston sisällä johonkin muuhun, joka kuitenkin toisi mahdollisuuden työskennellä lehtorina tai opettajana. Katsotaan mitä tapahtuu.
Mieliala. Yhtä korkealla kuin Nokian osake vuonna 2012. Muutokset ahdistavat, perhepiirissä tapahtuneet tapahtumat järkyttävät edelleen, ihmissuhteissa tuulee ja muutenkin vähän vieras fiilis kaikesta. Täytyy kyllä myöntää, että johan tässä ollaan menty helmi-maaliskuusta sellaisissa korkeuksissa eteenpäin, että pieneen pudotukseen oltiin osauduttu varautua, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Olen yrittänyt sitten korjata tätä tyhjyyttä paremman puoliskoni pohjattomalla hemmottelulla (toisen hymy ja kiitos tuo oikeasti paremman fiiliksen), Nicken luona asumisella ja pienen mittakaavan ostoksilla, jotka tänään ehkä alkoivat alitajuntaani tunkeutua typeränä shoppailuna, joka on pakko saada kuriin. Onneksi tiedän jo, ettei tämä kestä ikuisesti, sillä jaksaa taas eteenpäin.
Mitä kesäsuunnitelmia minulla sitten on? Yksi työ loppuu ylihuomenna ainakin kuukaudeksi, ja ajattelin pitää pientä lomaa työnteosta. Huomenna menen ystävän luokse saunabileisiin, torstaina on lounastreffit ja ehkä pussikaljat jokirannassa. Myöhemmin kesällä aion mennä viikoksi Valkeakoskelle, käyn moikkaamassa sukulaisia Kotkassa, ehkä vietän viikonlopun appivanhempien luona Hangossa, nautin auringosta ja vesisateesta ja yritän löytää itselleni uuden kämpän. Pääpiirteissään vain keräilen voimia syksyä ja pimeää talvea varten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti