Mä tuijotan tätä samaa kohtaa lattiassa. En tiedä kauanko oon tätä tuijottanut, varmaan kaikki 8 vuotta, jotka olen näiden seinien takana viettänyt.
Sillä kohdalla on kasvot, vaikkei ne näy. Mä olen ainoa, jotka ne näkee.
Liian myöhään tajuan, että kaikki on päälaellaan. Mä tuijotan kattoon. Oon taas katossa, liian korkeella.
Päätä huimaa, korkeanpaikankammo ottaa musta kii.
Mä oon unelmineni liian korkeella, ihmisiäkin vituttaa ko en oo hiljaa.
Mä tahdon olla leija, mä haluan karata Espanjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti