Ei, minulla ei oo yhtäkään kuvaa uudestavuodesta. Ei, en ampunut yhtäkään rakettia tai polttanut yhtäkään tähtisädetikkua. Ei, en kilistänyt kenekään kanssa, en pode krapulaa, enkä myöskään saanut uudenvuodenpusua. En liioin saanut kuin kaksi uudenvuodentoivotusta. Tämä juhla, johon koko vuosi toisilla huipentuu, ei taas toisille ole juhla ollenkaan.
En ole viimeiseen kolmeen vuoteen pitänyt uudestavuodesta yhtään. Voi olla, että se johtuu siitä, miten kyllästynyt olen marraskuusta kestäneestä jouluhössötyksestä tai siitä. etten koskaan saa mitään kestäviä suunnitelmia aikaiseksi.
Sovellan uudenvuodensuunnitelmiin lainausta "Rakkaus, ihmissuhteet ja poninhännät - jos niitä pitää pakottaa, jätä ne omaan rauhaansa". Tänä vuonna yritys oli kova järjestää jotain huippuja suunnitelmia ja keksin jopa pääsuunnitelman varalle useita sivusuunnitelmia, mutta niin vain kävi, että jokainen suunnitelma kaatui kuin korttitalo konsanaan. Lopulta poltin käämini, varasin bussilipun Valkeakoskelle ja istuin koko illan vanhempieni välissä sohvalla katsoen epäuskoisena "Vuosi vaihtuu"-juhlalähetystä ohjelman "ah-niin-korkean"-musiikkiesitysten tason johdosta, käsissäni kahden litran limupullo. Tuliko hyvä mieli? Nojaa.
Muutenkin tunnen turhautumista kyseistä juhlaa kohtaan. Uusi vuosi on taas yksi juhla lisää Joulukuussa, jolloin saa ryypätä ihan mielivaltaisesti. Kaikki ovat humalassa, tekevät isoja lupauksia, jotka kuitenkin unohtuvat helmikuun aikana. Okei, ei aina mutta usein. Olen minäkin tehnyt pysyviä uuden vuoden lupauksia, mutta tosiasiassa monet lupaukset unohtuvat parissa viikossa. Lisäksi se uudenvuodenpusun etsintä on niin kamalan työlästä, että olen jättänyt sen kokonaan väliin.
Seuraavana aamuna vaan turhauttaa, kun pitää opetella kaikkialle kirjoittamaan uusi vuosiluku. Pessimistikö? Enpä usko(n).
Raketit taas ovat oma lukunsa kokonaan. Ennen minäkin vannotin iskää ostamaan raketteja, mitä voidaan sitten ampua ja ihastella, mutta oikeasti...nehän ovat vain rahan tuhlausta. Isot kaupungit maailmallakin käyttävät sitä 7 miljoonaa ilotulituksiin pelkästään. Joo, ihan kiva.
Samapa tuo on, mihin ihmiset rahansa käyttävät, mutta toisaalta ne voisi käyttää toisinkin. Varsinkin kun seuraavana aamuna rakettien jäljet näkyvät vielä jokapuolella. Yhtenä vuotena naapuriltamme ammuttiin postilaatikko taivaalle (Ota nuori poika, varasta isäsi raketti, sytytä se, heitä naapurin postilaatikkoon, avot!). Yhtenä vuotena joku ampui raketin keittiönikkunaamme (ota nuori poika, varasta isäsi raketti, sytytä se ja heitä naapurisi ikkunaan, avot!) Tänä vuonna joku ampui raketilla isäni autoa (ota nuori poika, varasta isäsi raketti, sytytä, se, mene seisomaan naapurisi auton viereen, tähtää sillä autoa, avot!). Lisäksi niin monet ampuvat raketteja ilman laseja ja saavat vakavia palovammoja, tai menettävät kokonaan näkönsä. Siinä sitä uutta ja onnellista vuoden alkua vaan kaikille.... (kuulostan väkisinkin keski-ikäiseltä kyynikolta.)
Sitä paitsi ihmisillä, on aina niin korkeat odotukset uudelle vuodelle. Sitten kun nämä(kin) odotukset romahtavat vuoden kuluessa, voidaan taas seuraavana uutena vuotena todeta että "Paska vuosi oli, mutta ehkä se seuraava olisi sitten parempi." Ymmärrän, että monet eivät juhli hyvin mennyttä vuotta, vaan sitä että uusi vuosi uusine mahdollisuuksineen on aivan oven takana. Siltikään se ei saa minua pitämään uudestavuodesta.
Miten olen sitten viimeiset muutamat vuoden vaihtumiset viettänyt?
2010 Yltiöonnellinen uusivuosi perheen kanssa kotona. Tekstailin poikaystäväni kanssa koko aaton, niin että ei siinä tullut minnekään lähdettyä. Tinan valua, raketteja, ruokaa ja nauttimista. Nukkumaan joskus aamulla kello 4.
2011 Olin eronnut kuukausi aiemmin ja itkin kotona. Ei kiinnostanut lähteä minnekään, ja menin mielenosoituksellisesti nukkumaan kello 23.
2012 Olin väsynyt elämään ja itseeni, joten vietin uv:n kotona. Välttelin syömistilanteita omassa huoneessani, ja nukkumaan menin kello 22.30
2013 Olin juuri ajanut silmät ristissä kotiin Turusta äärettömän rankalta biletysristeilyltä. Meinasin nukahtaa ajaessani rattiinkin, joten menin nukkumaan saman tien kun pääsin kotiin. Joskus kello 22?
2014 Tulin seitsemän aikaan vanhemmille Turusta, koska kaikki aiemmat suunnitelmat olivat kusseet big time. Lisäksi olin saanut kuulla kaveriltani, että suunnitelmattomuus uudenvuodenaattona on säälittävää. Bussissa istuessani samainen kaveri soitti ja kutsui bileisiin - kiitti kun ilmoitit ajoissa. Istuin sitten koko illan sohvalla, litkin limua ja murjotin. Nukkumaan menin heti puolen yön jälkeen.
Ehkä joistakin tuo nukkumaanmenoaika kuulostaa ihan viattomalta, mutta se on paljon sellaiselle ihmiselle, joka yleensä arkisinkin hilluu valveilla kahteen asti yöllä.
Kaikesta sanomastani huolimatta toistan itseäni ja varmaan kaikkia muitakin edellisten vuosien osalta ja toivon syvästi että tämä vuosi on hyvä vuosi. Ainakin sillä on kaikki mahdollisuudet ja eväät olla niin monella saralla elämäni paras vuosi. Katsotaan, miten sen käy! ♥
Miten teidän uudenvuodenaattonne meni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti