Kaikki on tuntuu olevan vähän vinossa, ja mun runovihkojen sivuille ilmestyy taas sanoja.
Huomasin lintujen kadonneen,
ja laulun loppuneen.
Silloin tiesin syksyn tulleen.
Sänkyni ammotti tyhjyyttä,
ja yöllä kirosin sen kylmyyttä.
Silloin tiesin syksyn tulleen.
Hikikarpalot katosivat kylmenevien aamujen tahdissa,
mulla oli kaulassa,
ainoa muistoni sinusta.
Silloin tiesin syksyn tulleen.
Sateen tanssia ikkunassa,
iltaisin pakenin tuulen vihaa kumarassa.
Silloin tiesin syksyn tulleen.
Teetä kynttilänvalossa,
lojuin lattialla kylmennyt kuppi kourassa,
maailmaa ja elämääni paossa.
Silloin tiesin syksyn tulleen.
Yöt hiilenmustia,
kadut lainehtivat tähtitaivaista.
Kaikkialla kaipausta.
Silloin tiesin syksyn tulleen.
Kukkasia enää kesämekossa,
joka nyt lojuu unohdettuna kaapissa.
Kaikki on hajalla.
Silloin tiesin syksyn tulleen.
Iltaisin parvekkeella kylmänväreitä,
kun ei paitasikaan enää lämmitä.
Mielessäni vain tämä hellittämätön ikävä.
Silloin, silloin tunsin syksyn tulleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti