Punainen (tee)hetki

Muutama viikko sitten, toukkahyökkäyksen vastapainona, ja ruoan poisheittämisen aiheuttaman tuskan jälkeen päätin ottaa hengähdyshetken. Soijajugurttia, luomuhunajamysliä ja itsepoimittuja puolukoita. Lisäksi marjateetä raikkaimmasta perintöteepannusta.

Hetken kruunasi tietenkin aurnko, tuo harvinainen valoilmiö ihanan Turkuni taivaalla. Ja ehkä vähän yksiöni seinilläkin. Hetki oli vain niin kaunis, että tajusin miten kaunista elämä voi toisinaan olla ja miten pienistä asioista voi tulla onnelliseksi.

Teestä, aurngosta ja ruoasta. Mansikan ja suklaan tuoksuisesta kynttilästä. Hienoista kuvista, joita sain kamerallani. Mihin olin oikein sisäisen valokuvaajani kadottanut?

Nyt olen viimein saanut palata samaan hetkeen ja tunnelmaan. Opiskelut ovat tältä vuodelta ohi, ja päiväni ovat täyttyneet itsetehdystä pitsasta ja jäätelöstä, nyt myös netflixistä ja nukkumisesta. Miten ihanaa ja rentoa on istua koko aamu yöpaita päällä ja kuunnella kiirettömänä Mumford & sons:ia samalla maistellen kahvia hiljaisuuden vallitessa. Olen ensimmäisetä kertaa koko vuonna ollut ihan vaan paikallani, levännyt ja kuunnellut kehoani. Tehnyt mitä se haluaa. Olo on mieletön ja voimat eivät ole vielä läheskään palautuneet, on nämä kolme lomapäivää tuntuneet kultaakin arvokkaammaalta. Ihanaa ajatella, että vielä kolmisenkymmentä samanlaista jäljellä!
 Elämä on oikeasti aika ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.