Kuka minä olen?

Emilian postauksesta inspiroituneena ajattelin myös kertoa kenen blogiin olet oikeasti eksynyt.

Minä olen urheiluhullu. Rakastan liikkumista ja jumppaamista yli kaiken, rakastan hikoilua ja urheilun jälkeistä tunnetta. Rakastan itseni haastamista, sykkimistä. Sitä, kun tuntuu ettei jaksa enää ja silti jaksaa! Rakastan kipeitä lihaksia ja tulosten seuraamista. Minulle ei ole vaikeus lähteä kotoa aamulenkille edes aamulla puoli seitsemältä tai yliopistolle jumppaan iltamyöhällä. Viikkoni koostuu aika lailla samalla tavalla; tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina Pump, ehkä tiistaina vielä Dance fit, sunnuntaina Body Attack tai/ja Zumba + aamulenkit silloin tällöin päälle. Ahdistun, jos en pääse liikkumaan, esimerkiksi jos joku paikka on rasittunut tai olen kipeä. Silloin olen kireä ja kiukkuinen. Jos siis jätän urheilun takiasi väliin vapaaehtoisesti, olet minulle äärettömän tärkeä - minä rakastan sinua.

Olen itsekeskeinen. Kiinnostun asioista helpommin, jos ne hyödyttävät minua. Jaksan hoitaa niitä pidempään, jos hyödyn niistä. Yritän kyllä ajatella muiden tunteita ja etujakin, mutta yleensä oma hyvinvointini tulee, varsinkin nykyisin, aika lailla etusijalla. Minun treenini, minun ruokavalioni, minun menoni. Tiedän, tyhmää ja melkein rinnastettavissa fitness-ihmisten itsekeskeisyyteen, mutta voin sanoa että tällaiseksi opitaan vastoinkäymisten kautta. Toivon välillä, etten olisi niin itsekeskeinen, mutta minkäs teet.

Aloitan lauseet yleensä "minusta tuntuu/minä ajattelen". Minulle on aina ollut helppoa kirjoittaa ja puhua omista tunteistani, puhua ja jauhaa omista asioistani. Minulla ei ole peruskoulussa ollut juurikaan kestäviä ystävyyssuhteita, enkä ole tottunut kuuntelemaan toisten ongelmia. Peilaan usein ystävieni elämänkokemuksia omiini, ja yritän omien kokemusten avaamisen kautta ilmaista samaistumista ja ymmärrystä. Minua rupee ahdistamaan, jos en välillä saa ilmaista omia tunteitani. Osaan siis kyllä puhua pitkiäkin keskusteluita toisten ongelmista ja jauhaa ystävieni ihmissuhdeongelmia, mutta hyvin useasti olen tottunut siihen, että jauhan omista asioistani. Jos siis haluat puhua omista asioistasi minulle, ole hyvä ja puhu päälleni. Kiitos. En pahastu.

Minä olen se, joka tekee kärpäsestä härkäsen. Tiedän, että voisin säästää itseäni ottamalla asiat eri tavalla vastaan, mutta silti teen melkein kaikesta ongelman. Ajattelen ja ylianalysoin asioita liikaa niin, että ne muuttuvat päässäni todellista suuremmiksi. Esimerkiksi, minulle on täysin arkipäivää analysoida jokaikinen saamani whatsapp-viesti. Yritän pohtia millä tuulella toinen on ja vieläkö hän välittää minusta, olenko ehkä suututtanut hänet jotenkin tai onko hänellä kaikki muuten vain ok. Pelkään menettämistä ja ihmissuhteiden katkeamista yli kaiken.

Minä olen se, joka ei osaa käyttää alkoholia ja silti välillä sortuu käyttämään sitä huonoin seurauksin. Juon yleensä liikaa ja liian nopeasti. Sitten teen kaikkea äärettömän idioottimaista. Olenkin päättänyt olla juomatta satunnaisia oluita ja viinilasillisia lukuun ottamatta. Olutta rakastan todella paljon.

Minulla on ei ole yhtä parasta ystävää. Niitä on monta, jokainen eri kaveripiiristä. Olen joiden kanssa enemmän yhteydessä kuin toisten, toisten kanssa näen useammin, toisten kanssa puhumme syvällisempiä, toisten kanssa pelleilemme. He ovat kaikki minulle kuitenkin lopulta yhtä tärkeitä ja olen valmis tekemään jokaisen onnellisuuden eteen kaikkeni. Silloin, kun kannan heistä huolta, turhaudun ja stressaan. Välitän kaikista äärettömän paljon, mutta olen välillä huono ilmaisemaan sitä.

Minä olen se, joka ei osaa tehdä päätöksiä. Tai sitten niissä kestää hirmu kauan. Oli päätös iso tai pieni, joudun aina ihan paniikkiin. En myöskään pidä muutoksista. Mieluummin elän turvallisessa kuplassani koko ajan. Olen kuitenkin vähän ristiriitainen, sillä samalla etsin koko ajan elämääni jotain tapahtumaa. Olen myös tuuliviiri ja muutan mieltäni harva se päivä.

Olen perfektionisti. Taino, sehän ei saisi määrittää persoonaani, mutta määrittää kuitenkin. Vaadin itseltäni hurjan paljon. Vaadin myös muilta huomaamattani paljon. Hoidan kaikki hommat mm. paljon ennen deadlineja, enkä siltikään ole saavutuksiini tyytyväinen. Stressaan kaikesta ja jatkuvasti, enkä osaa ottaa rennosti. Jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, turhaudun ja kiukuttelen.

Vihaan riitelyä. Välttelen sitä viimeiseen asti, mutta saatan silti pitää mykkäkoulua ja tiuskia asioista tuhottoman pitkään. Vihoittelen vanhoista asioista ikuisuuden, enkä unohda mitään kokemaani vääryyttä - ikinä. "Anteeksi annan, mutta en unohda", sopii minuun täydellisesti.