Välähdyksiä lapsuudesta

Isäni isä, iso-pappa, kutsui minua aina nimellä "neito kaunis kultalintu". Lapsena ärsyynnyin tuosta nimityksestä, nykyisin olen salaa onnellinen ja liikuttunut moisesta arvonimestä. Kunpa vielä kuulisin sen edes kerran.

"Neito kaunis kultalintu, luotu minun puoleen.

Muutoin tuskaan tuiki murrun ikävään ja huoleen.

Kaikki pienet lintusetkin rinnatusten laulaa.

Anna armas kultaseni sevätä mun kaulaa!

Muuta miehet uskonnunna pahan mieron kielii

Kosk' on sydän muuttunut ja tullut toinen mieliin."

Iso-pappa ja mummi kuuntelivat usein musiikkia, joka muistutti lähinnä kirkunaa. Luulin joskus, että laulajilla oli joku hätänä, Myöhemmin tutustuin tähän kidutuksen lajiin nimellä ooppera.

Äitini isä, pikku-pappa, kutsui minua nimellä "papan pimu". Tälle nimitykselle näytin aina kieltä, mutta olin kovin mielissäni.

Pikku-pappa ja mummo kuuntelivat aina iskelmää. Vieläkin radio-suomen kuuntelu tuo mummolan mieleen.

Kotkassa vanhempien makuuhuoneen tapetissa oli pieniä sinisiä kukkia. Makuuhuoneen seinällä oli ruma palapeili, jossa oli lintuja.

Etupihalla oli suuri hortensiapensas.

Pudotin joskus vaaleanpunaisen nallepampulan puisten pihaportaiden väliin. En tiedä miksi muistan tämän.

Onnstuimme menemään äidin vanhempien luokse, "Pettikselle", melkein aina kun he olivat ruokapöydässä.

Meripäivät olivat kesän kohokohta, eteenkin se ilmapallo ja avajaiskulkue!

Haraholmassa oli laivaleikkipuisto, joka oli laivan muotoon rakennettu leikkipuisto.

Jos sanoi kirosanan, joutui punnertamaan niin monta kertaa kuin sanassa oli kirjaimia.

Pettiksellä sai aina Fanny-vanukasta. Minulla oli joskus vaaleanpunainen ruokalappu. Minun paikallani ruokapöydässä oli Aku Ankka -aiheinen pöytätabletti.

Pettiksen yläkerrassa oli rukki. Yläkerta muuten oli kauhean pelottava...ja se eteisessä roikkunut punainen peruukki oikeasti pelotti minua ihan suunnattomasti.

Isän vanhemmilla, "Silmupolulla", oli ihanaa leikkiä alakerrassa portaiden alla. 

Silmupolulla sai soittaa (rämpyttää) pianoa. Hetken. Jos kukaan ei kuullut. Tai katsonut telkkaria.

Iso-pappa luki iltasadun juuri oikealla tavalla, matalalla äänellä ja rauhallisesti. Yhtä hyvin kuin isä.

Viikonloppuaamuisin piti kysyä vanhemmilta lupa, joko sai jo nousta. Kuudelta. Tai seitsemältä. Joskus kahdeksalta. Aamupala syötiin usein viikonloppuisin sysirumilta, tummanruskeilta kermansaven aamiaisastioilta.

Tykkäsin Kristiina Louhen Aino-kirjoista, sekä Viirusta ja Pesosesta.

Rakastin pukeutua isoveljen vanhoihin vaattesiin, mutta toisaalta myös mekkoon pukeutuminen oli ihanaa. Halusin aina leikkiä prinsessaa, kunhan sain myös rötvätä poikien leikeissä!

Halusin kesäksi aina siili-tukan, mutten koskaan saanut sitä.

Veneily oli ihanaa. Taka-kajuutan tuoksu oli niin turvallinen. Aamulla veneestä herääminen aaltojen liplatukseen ja lokkien kirkunaan ♥ Pitkäluodossa seikkailu ja kalastaminen olivat parasta! Pirkon saaressa temmeltäminen oli myös ihanaa, eteenkin ruohosipulin syöminen ja uimaan meneminen leväisten kallioiden kautta.