Tiedättekö, kun joskus päivä alkaa hyvin. Aurinko paistaa ja on pirteä mieliala. Elämä rullaa ja asiat onnistuvat. Ja sitten yksi kerrallaan hyvin alkaneestä päivästä kuoriutuu oikea helvetti, vaikka kuinka yrität pysyä sitkeästi pirteänä. Pikkuhiljaa mieliala kuitenkin pyrkii harmistuneeseen, turhautuneeseen ja ärtyneeseen.
Ensin aamulenkillä tuuli puhaltaa hiekkaa naamalle, silmiin, suuhun ja hiuksiin. Aamupalalla putoaa lusikka lattialle ja raejuustoa on joka paikassa. Nostat lusikan ja samalla huitaset puurot pitkin pöytiä.
Kulmakarvat eivät suostu piirtymään päähän oikein, naamakin kiiltää ja kohta finnit puhkeavat oikein innolla. Poikaystävä ilmoittaa, että kandin teko pitää kiireisenä eikä illalla ehditäkään nähdä. Selfiet eivät luonnistu, vaikka näytät hyvältä. Niissä menee ihan liikaa aikaa.
Lähdet myöhässä polkemaan henkesi kaupalla toiselle puolelle Turkua. Ihmiset kävelevät pyöräkäytävällä. Tuuli puskee juuri suoristetut hiukset aivan sotkuun. Ihmiset vievät kävellessään tilan koko pyörä- ja jalkakäytävältä jokirannan pätkällä. Meinaat jäädä auton alle kolmatta päivää peräkkäin.
Pelkän lääkärin sijaan joudutkin samalla gynelle. Ja verikokeisiin. Ja papa-kokeeseen. Ja sydänfilmiin. Yrität piristyä lounastreffeillä ystävien kanssa, mutta ruoka aiheuttaa vatsanväänteitä. Tajusit missanneesi viimeisen ranskan luennon ennen koetta, eikä sinulla ole hajuakaan mitä kokeeseen tulee. Yrität saada ajatukset muualle jakamalla munkin Emilian kanssa. Se on kuiva. Kahvilla Naantalin Aurinkoisessa ystävien kanssa poikaystävä laittaa viestiä, ja viikon näkemättömyys alkaa harmittaa. Emilian tarjoama Bonaqua aiheuttaa närästyksen ja kuplintaa.
Kirjallisen asiaviestinnän opettajan ääni aiheuttaa päänsäryn. Huoneessa on jäätävän kylmä. Luennon jälkeen kaikki asiat ovat menneet ihan ohi. Enkä tähänkään tentiin ole vielä lukenut, sekin alkaa stressata.
Päivän kruunaa soitto lääkäriltä, kelan erityiskorvattavuuksien kanssa on häikkää. Kotona väsyttää ja vituttaa ja stressaa ja ahdistaa, ja kaikki purkautuu yli itkuna, joka ei vaan ota laantuakseen. Kiukuttaa niin, että tekee mieli lyödä seinään, sen sijaan hakaat jalkasi kipeäksi ja nyyhkytät tyynyyn. Tehtävien asioiden lista paistuu, mutta et jaksa tehdä mitään.
Pitäisi lukea ranskan tentiin, kirjallisen asiaviestinnän tentiin, tehdä ruotsin läksyt, siivota, pestä pyykkiä, hakea töitä, mennä kauppaan, tehdä ruokaa, siivota kaapit, valmistaa viikon ruoat, lukea, nukkua, suunnitella vaihtovuoden lukuohjelmaa, samalla pää huutaa pumppiin tai lenkille.
Nyt vaan kiukuttaa niin, etten saa mitään aikaiseksi. Ärsyttää. Itkettää. Miksi näitäkin päiviä pitää olla olemassa? Haluan vaan nukkua ja herätä vasta toukokuussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti