Humanistifuksin ensimmäinen vappu!

Huh. Hyvän vapun merkki on varmaan se, että kömmit 2. päivä toukokuuta kotiin, viiden jälkeen iltapäivällä rättiväsyneenä? Älä äiti huoli, en juonut kolmea päivää putkeen (ainoastaan kaksi) ja kävin välillä kotonakin. Jopa töissä. Eikä tämänaamuisessa ollut kyseessä mikään walk of shame, vaikka olo onkin aika kuitti none the less.

Tämän vapun ympärille mahtuu kaunistakin kauniimpi tarina. Se käsittelee nuoren naisen ylpeyttä, yksinäisyyttä ja vapautumista oman itsensä kahlitsemisesta. Siihen mahtuu yllättävä käänne ja traagisuudesta onnellisuuteen kääntyvä loppu. Voisinkin siis kertoa tästä vapustani, opiskelijan juhlista suurimmasta!

Olipa kerran synkkä ja sateinen, tuulistakin tuulisempi vapun aatonaatto. Aamu avautui kaikkena sellaisena, millaisena et haluaisi ensimmäistä kesäloma-aamuasi tervehtiä. Oppiaineen kevättapaamisen jälkeen suuntasin kuitenkin Empun ja Nooran kanssa Räntämäkeen. Vappufiilis oli kadonnut päivän mittaan vesisateen mukana viemäreihin, ja illanvietto alkoi osaltani tahmeasti. Halusin vain Niclaksen sohvalle tuijottamaan televisiota ja mussuttamaan burritoa. Muutaman tunnin könöttämisen jälkeen jätin muut muusat prevappuilemaan, ja siirryin pois räntämäen räntäsateesta, takaisin Turun keskustaan.

Niclaksen luokse päästyäni, tuli työkeikkatarjous vappuaatolle. Köyhän opiskelijan katkeruudella, otin työkeikan vastaan. Tottakai alkoi puhelimeni täyttyä samantien ihanista ystävien vappuaaton suunnitelmista aamupäivälle. Hetken päästä istuinkin Niclaksen sohvalla marttyyrin ilme kasvoilla. Jokaisesta suunniteluviestistä naamani kääntyi aina suurempaan murjotukseen, ja taisin todeta "No en minä sitten jumalauta osallistu koko helvetin vappuun. Niih. Menen töistä suoraan kotiin ja nukkumaan ja nukun koko vapun enkä syö yhtäkään munkkia tai lasiakaan simaa, nih."

Aamulla kymmenen aikaan kömmin silmät ristissä töihin. Eilisen sade oli vaihtunut auringonapaisteeseen, ja työmatkalla haalari-ihmisiä pussikaljoineen bongaillessani, alkoi vappuriemu tarttua minuunkin. No jos sitä sitten töiden jälkeen jaksaisi kuitenkin vetää haalarit päälle ja lakin päähän? Liittyisi kavereiden seuraan rosée viinin kanssa ja pitäisi vähän hauskaa?

Asia selvä. Kuusi tuntia töissä kotisiivouksen merkeissä.
*Siivoaa kissankusta lipaston alta.*
"Niin, missäs tämä teidän kissanne on?" 
"Kuoli helmikuussa."
Hetken päästä heitin työkaveriani kissankusisella liinalla. Nauruhan siinä herähti. Sopimaton nauru.

Kuuden tunnin kissankusen hinkkaamisen, koirankarvojen imuroimisen ja sormenjälkien kuuraamisen jälkeen, rynnin nopeasti kotiin, suihkun kautta haalarit päälle ja Noraa vastaan kauppatorille. Lakkipäisiä ihmisiä joka puolella, koska tottakai tuhkimo myöhästyy aina lakituksesta! Eipä se mitään, suunnaksi Sirkkala ja Mimesis. Muutaman mutkan kautta löytyivät opiskelukaveritkin ja viinipullon suunta oli ääntä kohti. Vappufiilis alkoi kutkutella humanistin mieltä. Puoli pulloa katosi kauniisti ja alkoihan se juttukin luistaa. Viime viikon överikännit mielessä, otin varauksella lasin boolia ja sitten suuntasinkin jo kotia kohti. Juhlafiilis jäi jonnekin työväsymyksen alle, eikä edes vaaleanpunainen viinihattara sitä pelastanut. Päätunnelma jäi siltikin kirkkaasti plussalle pohjustelemaan seuraavan aamun olotiloja.

Vappupäivän aamu sarasti aurinkoisena. Akut oli ladattu ja juhlafiilis kutkutteli mieltä. Jos sitä vaikka menisi vartiovuorelle picnikille muiden muusamussujen kanssa? Aamulenkin ja pilatestreenin jälkeen suihku, ja sitten suunnaksi aurinkoinen Turku. Aurasillalla tapasin Merin ja Noran. Picnikille olin pakannut nestepainotteiset eväät; kahvia, viiniä ja vettä. Kaikki katosivat aurinkoisen vartiovuoren huipulla aika nopeasti jonnekin janoisen humanistin syvimpiin sisuksiin - ja sen jälkeen löytyi vielä jonkun kassista punaviiniä ja gintonicia. Naurua löytyi, viini kupli päässä ja kaikki oli hyvin. Ihania ihmisiä ympärillä, kauniin keväisenä levittäytyvä Turku aivan vieressä. Enää puuttui se mies siitä rinnalta, sekin krapulassa kotona.

Puoli viideltä alkoi vartiovuori tyhjentyä, ja itsekin otin suunnaksi paikan x, jossa oli tarkoitus pitää kisastudiota Nicken ja miehekkeen parhaan kaverin kanssa. Siinä sitä muutama kalja katosi, ehkä vähän viskiäkin ja pari shottia jallua. Yllätys kyllä, aamupäivästä asti jatkunut humala ei noussut mihinkään yllättävän suuriin sfääreihin, ja järki sekä kontrolli olivat koko päivän tallessa. Samoin muistikuva ja ylpeys. Kisastudion jälkeen katseltiin 22 Jump street, ja sitten otettiin suunnaksi suomenruotsalaisten ekonomien salakapakka jossain Åbo Akademin synkimpien kulmien salaisimmissa sopukoissa - niin kuin kunnon hämärään salakapakkameininkiin kuuluu. Ja ehkä vähän vappuunkin.

"Olen saapunut uuteen kulttuuriin. Nämä ihmiset ovat äänekkäitä, riehakkaita ja kuuloni lähtee pian. Eipä sillä, en juurikaan ymmärrä mitä nämä jurriset hurrit oikein puhuvat. Kunhan nyökyttelen. nauran ja juon edustusvaimon roolissa kaljaa."

Olipa kulttuurishokkia todellakin! Ei vain se, että olin humanistina aivan oman turvallisuusvyöhykkeeni ulkopuolella, mutta jokainen ihminen mongertaa vähän huonoa suomiruotsia. Mutta niin..mitä enemmän kello näytti, sitä korkeammaksi nousi melu ja sitä hauskempaa ihmisillä oli. Sitä enemmän myös itsekin aloin jutella ihmisten kanssa, tehdä jopa tuttavuutta Nicken kavereiden kanssa ja taisin ehkä jopa nauttia olostani. Ja laulaa. Olkootkin, että jokaisella ympärilläni olevalla ihmisella oli hassut ylioppilaslakit sekä päällään jotain Stockalta hankittua ja kallista - jotain sellaista joka viestii korkea elintaso, etuoikeutettu, suomenruotsalainen.

"Näiden uuden kulttuurin edustajien kanssa voi jopa kommunikoida. He lähestyvät horjuen ja sumeasilmäisinä, yleensä käpälä ojossa tavoitellen kättäni. Tämä muistuttaa hyvin paljon oman lajini edustajia melkein jokaisena juomiseen oikeuttavana juhlapyhänä. Buuklubbenin tunnusmusiikin kajahtaessa, kaikki yhtyvät yhteiseen jengimylvinään. Pidän tätä lajille ominaisena tapana synnyttää yhteenkuuluvuutta. Saatan oleskeluni aikana myös huomata, että tämän lajin urospuolisilla edustajilla on tapana laittaa jotain mustaa ja pahalta haisevaa töhnää ylähuulensa alle. Luulen tämän olevan soidinviesti naaraille, jotka heti laukkaavat näiden urospuolisten paksuhuulisten hurrien luokse."

Niin. Taisi nuo nuuskasoitumet ja jengimylvinnät onnistua, kun salakapasta lähdin yhden komean ja rouhean hurrin matkaan jatkoille. En tiedä lasketaanko sitä, koska oltiin parisuhteessa jo ennen kyseiseen loukkoon astumista, mutta olkoot tämä sitten tämän tarinan onnellinen loppu <3 Enkä tiedä voiko sitä laskea jatkoiksi, jos olimme unessa aika heti kämpille astuttuamme - hurjat bilehileet indeed. Tämän vapun perusteella voi herätellä jotain toiveita siitä, että minusta joskus joku edustusvaimon kaltainen naisolento koulitaan... Tai ylipäätään nainen. Mutta mitäs siitä ja kaikesta muusta, uusiksi ottaisin koko vappuroskan koska tahansa!

Niin, se tarina sitten ja sen teemat? Noh, kunhan suollan tavalliseen tapaani sontaa. Pääpiirteissään taisin viimein tajuta, että osaan kyllä käyttää alkoholia, kunhan en tee sitä väärissä tilanteissa ja yritän juoda jotain hyvin etovaa, aikuismaista ja herkkäpäisille sopivaa juomaa. Ja kunhan luotan itseeni omana itsenäni enkä yritä muuttaa itseäni joksikin toiseksi. Vapauduin myös ennakkoluuloistani suomenruotsalaisia kohtaan, nautin jopa illastani heidän seurassaan. Kävin uusissa paikoissa, tapasin moooonta uutta ihmistä. Nauroin, juhlin ja muistan kaiken. Tänään heräsin darrattomana toisen darraa potevan vieressä, vedin vain navan täydeltä pizzaa ja netflixiä, äskein tein sämpylöitä ja jaksoin jopa heittää pienen iltalenkin vesisateessa. Ei häpeää, ei darraa, ainoastaan paljon hyviä muistoja! TYYlikästä vappua, ellen sanoisi heh, heh.

Tuntuu hassulta, että ensi vappu saatetaan viettää toisessa maassa. Tällä hetkellä oma elämäni on sellaisissa kantimissa, että vaihtoajatukset tekisi mieli tunkea vain syvimpiin syvyyksiin. Mutta se on unelma, jonka tahdon toteuttaa. Läheisten tuki ja mahdollisuus ovat käsillä, mutta mihin katoaa uskallus? Ehkä se on vain sitä lapsen pelkoa karata maailmalle omista hattaraunelmista?