Tuijotan marmorinkovana
taivaanrannalle levittyvää ihmismerta,
onnellisia kasvoja
ja valkoisia syreenejä taivaan silmissä.
En ole enää yksin.
Tuijotan sinua merten ja kyyneljokien toiselta puolelta.
Aurinko taipuu sanoiksi,
tunteiksi ja iloksi.
Kuivaa kyyneleet.
Olen viimein oppinut lentämään.
Perhosensiivet vaihtuvat
vuosiin ja vahvoihin kotkan siipiin.
Levitän voimani iltapäivästä
kohti yötöntä yötä.
Lennän kohti aikuisuutta,
kotkan siivet selässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti