Vuosi opiskelua takana, toinen pitäisi kohta aloittaa. Puhuin aiemmin, että vaihdan alaa/lähden vaihtoon/tms. Noh, kuvio on nyt se, että en mennyt valintakokeeseen, en tiedä vaihdosta, mutta ensi keväänä lähtenee ala vaihtoon. Miksikö? No siksi, että onhan tietenkin tämä opiskelu antanut hirveän paljon uutta, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei tästä ole seurannut mitään huonoakaan. Tilanne on ehkä plusmiinusnolla, mutta katsotaanpas tarkemmin mitä vuosi akateemista opiskelua on tuonut tullessaan.
1. Tiedän mikä on nettiopsu, utumail, moodle. Tiedän mikä on opintopiste, mikä on kela ja miten sen kanssa tulee toimia. Tiedän, miten muodostaa opinnot, tiedän miten ilmoittautua tentteihin, mutta en aina tiedä koska tentit ovat ja missä salissa. En myöskään aina tiedä mistä löytää mikäkin tieto tuolta nettiopsun ihmeellisestä maailmasta.
2. Osaan puhua sujuvasti kirjallisuusjargonia. Kyllä, siis kirjallisuudenopiskelijan peruskäsitteistöä käyttäen muodostaa tavallisille ihmisille täysin hölynpölyltä kuulostavia lauseita, jotka vielä oikeasti merkitsevätkin jotain. En laita tähän yhtäkään, koska käsitteet eivät tällä hetkellä hyväile peppuani millään miellyttävällä tavalla.
3. Opintojen kokoamiseen liittyen, osaan tehdä täysin utopistisia opiskelusuunnitelmia. Kuten tänä aamuna. Listasin ylös kaikki kurssit ja sivuaineet joita olis kauheen kiva opiskella, mutta opintopisteiden lukumääräksi tuli lopulta 95. Hell no. Se tarkoittaa hmm... 10.56 opintopistettä kuukaudessa. HELLLL NO.
4. Opiskelun edetessä opin lukemattomia erilaisia tapoja tutkia lukemaani kirjallisuutta. Tapoja kiinnittää huomioita erilaisiin elementteihin ja tehdä niistä päätelmiä. Noh, nyt en osaa enää lukea ilman että alkaisin analysoida esimerkiksi implisiittisen tekijän tai lukijan arvoasetelmia, kerronan tasoja tai ilman että yrittäisin abstrahoida teemoja, etsiä aiheita tai kenties topoksia. Ilman, että alkaisin pohtia onko teoksessa jotakin postmodernille tai modernille kirjallisuudentutkimukselle tyypillisiä piirteitä. Tai ilman, että löytäisin teoksesta hyperteksuaalisia tai intertekstuaalisia viitteitä. En myöskään osaa lukea runoja, ilman että yrittäisin selvittää niiden perimmäistä tarkoitusta, metakielisyyttä, rytmiikkaa tai mitä näitä nyt on. Voitte siis kuvitella, miten paljon tavallisten romaanien lukeminen vituttaa minua juuri nyt.
5. Äskeiseen kohtaan liittyen, nyt kun osaan juuri näitä kirjallisuuden peruskäsitteistöä ja teoriaa, olen kehittynyt kirjoittajana aika lailla. Esimerkiksi runot merkitsevät enemmän kuin ennen, tai ainakin niiden symboliikkaa on mietitty perusteellisemmin ja se on selkeämpää. Eli ei kai tässä nyt mitenkään huonostikaan mene.
6. Tiedän, etten varmasti jaksa tehdä tätä viittä vuotta tulematta hulluksi. Mutta en myöskään tiedä mitä sitten jaksaisin. Haluanko opettajaksi, vai haluanko kauppisrotaksi. Haluanko markkinoida vai abstrahoida, kirjoittaa vai pyöritellä lukuja. Haluanko tutkia vai tehdä.
7. Olen saanut upeita ystäviä, joiden kanssa voin puhua aiheesta kuin aiheesta. Liittyi se sitten kirjallisuuteen, ihmissuhteisiin tai sukkien väriin. Kaikki käy ja kaikesta voi keskustella joko kakkupalan tai viinilasin ääressä.
8. Opiskeluni on ollut hyvin pitkälti pienryhmäopiskelua, jossa siis joutuu olemaan esillä ja osallistumaan aktiivisesti pienryhmäkeskusteluun, vaihtamaan mielipiteitä ja tuomaan uusia näkökulmia esille. Olen tämän myötä kasvanut varmemmaksi ja saanut varmuutta oman ääneni kantavuuteen. Puheviestintä, ruotsin alkeiskurssi ja humanistienglannin ykköskurssi olivat minulle sellaisia koetuksia, että niistä selviytyminen teki oikeasti vahvemmaksi ja varmemmaksi. Siitä olen todella onnellinen.
9. Olen oppinut paljon. Sanavarastoni on kasvanut, ruotsin taidot ovat parantuneet, englannin taidot kehittyneet, ranskan taidot moninkertaistuneet. Että ei tässä todellakaan mitään vastavalmistuneita ylioppilaita enää olla. :)
10. Olen oppinut elämään makaronilla ja puurolla. Olen myös oppinut ryömimään luennolle kahvin voimalla. Olen oppinut löytämään parhaat opiskelijaruoat ja -ravintolat sekä oppinut välttämään hyvältä kuulostavat, kamalaksi mössöksi paljastuvat paskaruoat. Olen oppinut vilauttamaan opiskelijakorttia ja juoksemaan alennusten perässä. Olen oppinut miltä tuntuu olla itsevarma ja tietää, että joku päivä olisi ihan kiva valmistua ja saada palkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti