Yksi sunnuntai, yksi kävely pitkin jokinrantaa auringon laskiessa. Jälleen uusi syy rakastaa tätä kaupunkia vielä enemmän. Auringon laskiessa jokirannan taianomaisuus tulee vielä paremmin esiin! En todellakaan haluaisi olla missään muualla. Turku on kotina ihan ehdottoman paras.
Aurinkosyleilyssä jokainen rakennus näyttää kauniilta ja kävelyllä tuntui ihan kuin koko kaupunki olisi heijastumaa jostain lasten kuvakirjan sivuilta. Hetken jo toivoin päässeeni narniaan. En sitten tiedä johtuuko kaupungin kauneus vain omista silmistäni, vai siitä että kevät tuntuu ilmassa päivä päivältä vahvemmin. Oli se kumpi tahansa, kelpaa minulle!
Huono puoli siinä, kun kirjoittaa blogiin aina kauhean rajuja asioita on se, että kun elämä on tavallista ja yllätyksetöntä, ei ole mitään kirjoitettavaa - mitään mikä erottuisi edellisistä postauksista. Elämäni on nyt juuri sitä, mistä olen haaveillut iät ja ajat. Tavallista ja onnellista. Mielialanheilahtelut alkavat ilmesesti tasoittua, sillä en enää koe lentäväni kummassakaan ääripäässä. Toisaalta, tiedän kyllä että pieniä pomppuja on aivan pian tulossa matkaan. Eihän mikään kestä ikuisesti :)
“Never give up on someone with a mental illness.
When "I" is replaced by "We", illness becomes wellness.”
― Shannon L. Alder
Tänään päätin jäädä sänkyyn ja jättää luennon väliin (hyvällä omallatunnolla). Olen viikon verran tapellut flunssan ja katoavaisen opiskelumotivaation kanssa, joten ajattelin pyhittää koko päivän itselleni. Mutta niin siinä taas kävi, että opiskelumotivaatio iski silloin, kun sitä vähiten odotti ja aamulla aloin tiivistää Estetiikan tentin kirjatiivistelmää käsitekartaksi.
Lisäksi eilen tajusin illalla olevani niin ultraväsynyt ja ajatuksissani, että tehdessäni jauhelihakastiketta laitoin liikaa vettä, ja kun lisäsin jauhoja löysään kastikkeeseen, unohdin siivilöidä ne, jolloin kastike muistutti enemmän ripulia. Sen jälkeen ajattelin pelastaa kastikkeen siivilöimällä sen kokonaisuudessaan. Lopulta tajusin siivilöiväni sitä suoraan viemäriin, koska kattila numero kaksi oli vielä kaapissa.... Noh, sain minä sitten jonkinlaisen kastikehärpäkkeen tehtyä - onneksi...
Tänään on luvassa Oscar-gala -bileet kera Emilian! Palaillaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti