Perhe on parhain

Viime vuoden isänpäivä oli ensimmäinen isänpäivä, jonka perheeni vietti erillään. Isoveljeni oli juuri lähtenyt Skotlantiin yliopistoon, ja vastuu aamupalasta oli siirtynyt minulle ja äidille. Tänävuonna oli toinen isänpäivä erillään. Tällä kertaa ilmassa oli muutakin. Se haikeus, kun isä laski hitaasti tunteja siihen, että hänen pitäisi saattaa tyttärensä junalle.

Vanhat valokuvat paljastavat mistä rakkaus ilmeilyyni on peräisin. Isi ♥

Menee aikansa tottua siihen, ettei perheeni enää vietä isänpäivien kaltaisia juhlapyhiä yhdessä. Emme enää laita yhdessä aamupalaa isälle, kuiskuttele aamuhämärässä piparintuoksuisessa keittiössä, pohdi monta viikkoa etukäteen mitä antaisimme lahjaksi.
Ennen ne kaikki asiat mitä otti itsestäänselvyytenä, ovat nyt kaukana siitä. Luopumisessa on ripaus kipua, ja irtipäästäminen on vaikeaa. Irti päästäminen kaikista pyhistä hienoine ruokineen, mutta myös ihan niistä arjen kultahetkistä. Sen tilalle on kylläkin tullut monia itsenäisen elämän iloja. Ei se ole kuitenkaan sama.

Joulu 2012

Mutta onneksi on valokuvia niistä tilanteista, kun olemme vielä viettäneet juhlia perheenä. Hetkiä tallentuneina kansioiden väliin. Jotain konkreettista, joka muistuttaa niistä asioista, mitä en enää saa kokea sellaisenaan. Onneksi voin sentään pitää kiinni ( ainakin toistaiseksi ) joulusta. Siitä minun ei ole vielä tarvinnut luopua. Silloin saaan perheeni taas kokonaiseksi. Olkoonkin, että vain hetkeksi.


En ole ennen tajunnut, miten paljon rakastan perhettäni. Sitä, kun se on kokonainen. Sitä, että vanhempani ovat olleet yli 30 vuotta yhdessä ja näyttävät rakkautensa jokikinen päivä. Sitä, että perheeni elää huumorilla, selviytyy vaikeuksista nauramalla kaikelle. Sitä, että olemme joukko erilaisia painoiksia samantyylisistä ihmisistä. Sitä, miten paljon minussa on asioita, jotka muistuttavat isääni ja toiset taas äitiäni. Sitä, että olen vanhempieni lapsi.

Mutta mikään ei voi pysyä ennallaan, asioiden pitää muuttua ja liikkua eteenpäin. Ehkä joku päivä minulla ja veljelläni on omat perheet ja omat puolisot. Omat lapset. Omat kodit. Lapset kutsuvat minun vanhempiani mummoksi ja vaariksi. (Huhhu, jopas mentiin kauas.)

Mielestäni isän- ja äitien päivä tulisi olla jokaikinen päivä. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia  rauhallista ja lämmintä isänpäivää kaikille maailman isille ♥