Painoindeksihirviö

Tänään ylitin itseni ja koin yhden tämän vuoden suurimmista järkytyksistä. Lopputuloksena oli kuitenkin erään äärettömän tärkeän sekä suuren asian tajuaminen ja sisäistäminen....

En yleensäkään hirveästi laittele kuvia kropastani (toisin kuin naamastani), koska noh, olen paljon enemmän selfiemateriaalia.... Mutta osaatko arvioida, miten paljon painan? 

Mitäpä jos kerron olevani vihjearvojen mukaan lievästi ylipainoinen? :)

Olen siis käynyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti terveydenhoitajalla koko syömishäiriöni ajan, eli sen neljä vuotta. Viime kerran olen kuitenkin vaa'an lukeman tarkastanut itse joskus neljä vuotta sitten. Sen jälkeen vannoin, etten enää ikinä katso sitä. Se ahdisti, masensi, sai minut vihaiseksi. Tiesin suunnilleen laihimmillani missä kymmenyksissä ollaan menossa, mutta tarkkaa lukemaa en tiennyt. Nousin vaa'alle aina selkä edellä.

Nyt voin oikeastaan äärettömän hyvin. Tänään oli kuitenkin taas tarkastuskäynti, jolla rikoin nelivuotisen sopimukseni itseni kanssa. Nousin vaa'alle, katse kohti näyttöä. Päätöksen takana oli kasvanut itsevarmuus. Aamunäkymä peilistä on miellyttävä, olen itsevarma ja onnellinen. Joten tänään päätin kohdata pahimman viholliseni. Näin sen osoittaman lukeman. Järkytyin pohjattomasti.

Miten helvetissä minä painan noin jumalattoman paljon?? Parissa sekunnissa mielessä kävi jokaikinen syömishäiriöajatus syömisen lopettamisesta oksentamiseen ja viikkojen liikuntarääkkisuunnitelmaan. Ei helpottanut, vaikka terveydenhoitaja sanoi, ettei vaa'an lukemalla ole merkitystä, koska näytän kuitenkin terveeltä ja sopusuhtaiselta. Hän lisäsi, että paino on noussut toki joulukuusta, mutta se johtuu osaksi nesteiden palautumisesta ja lihasmassan kasvamisesta. Joten keho ei ole vielä palautunut rääkistä, johon sen laitoin.

Painan nyt tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa suunnilleen saman verran (muutaman kilon vähemmän) kuin oikeanpuoleisessa kuvassa vuodelta 2011. Ainoana erona on se, että vasemman puoleisessa vaatekokoni on S-M/38-40 ja oikeanpuoleisessa L-XL/44.

Vasemmassa syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti, oikeassa en lainkaan.
Mutta kummassakin olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan muulloin elämäni aikana.

Käynnin jälkeen minä tunsin oloni auttamattoman huonoksi. Yhtäkkiä kaikki se, mitä olin monta viikkoa kasvattanut, valui sormieni lävitse terveydenhoitajan työhuoneen penkille. Minä. Olen. Lievästi. Ylipainoinen. Ajatus kuristi kurkkuani ja toi kyyneleet silmiin. Hetkessä määrittelin itseni jälleen vaa'an lukeman kautta; määrittelin itseni surkimukseksi ja epäonnistuneeksi.

Huoneesta ulos päästyäni, tein kuitenkin jotain odottamatonta. Ennen olisin karannut lenkille tai tehnyt jotain muuta syömishäiriöistä. Nyt suuntasin kuitenkin lounaalle ruokailuun. Kasasin lautasmallin mukaisen annoksen ruokaa lautaselle; riisiä, kanaa, salaattia ja ruisleipä. Juomaksi rasvatonta maitoa. Istuin pöytään ja aloitin opponoinnin itseäni kohtaan.

Olinko aamulla tyytyväinen itseeni? - Olin.
Olinko aamulla onnellinen? - Olin.
Miksi? - Ihoni hehkuu, hymyilen (aidosti), hiukseni kiiltävät ja näytän terveeltä ja vahvalta. Lisäksi jaksan tehdä asioita ja pystyn antamaan läheisilleni itsestäni paljon enemmän kuin ennen.
Mistä pidin aamulla kehossani? - Kasvavista olkapäistä, pikkuhiljaa paremmin erottuvasta vyötäröstä, voimistuvista käsistä, muotoja saavasta pepustani.
Mikä nyt on muuttunut? - Tiedän paljonko painan ja olen lievästi ylipainoinen.
Mitä painoni kertoo minuista? - Suhteeni painovoimaan.
Mitä muuta se kertoo minusta? - Ei mitään.
Määritteleekö siis vaa'an lukema minut ihmisenä? - Ei.
Tekisikö laihduttaminen minut onnellisemmaksi tai itsevarmemmaksi? - Ei oikeasti.
Onko ulkonäköni muuttunut aamusta? - On.
Oikeasti? - Ei.
Mikä siis on oikeasti muuttunut? - Ei mikään.

Söin siis ruokani ja menin kiltisti pumppiin, kuten olin alunperin aamullakin itseni kanssa sopinut. Syömäni ruoan takia tosin jaksoin paremmin, kuin että olisin skipannut koko lounaan. Kotonakin söin vielä, ja löin sillä syömihäiriöajatukset jonnekin syvimpään helvettiin.

Suihkun jälkeen tein pienen tarkastuskierroksen kotona, ihan vain mielenterveyteni turvaksi. Näin edelleen varpaani kun katsoin alaspäin. Musta lempinahkatakkini mahtui edelleen kiinni, itseasiasssa paremmin kuin viime kesänä! Koon 38 lempifarkkuni menivät edelleen jalkaan, pysyivät kiinni muodostamatta ihorenkaita vatsalle. Olin edelleen sama ihminen kuin aamulla!

Mikä minussa oli sitten muuttunut? Jos vaa'an lukemaa ajatellaan...mihin se kaikki paino on karannut? Noh, neljäntoista tunnin viikottaisen cardiorepimisen sijaan teen nykyään lihaskuntoa. Pumpissa vedän kunnon painoilla hiki hatussa ja naama punaisena. Käsivarteni ovat saaneet hurjasti voimaa ja ja minulla on nykyään olkapäät. Selässäni erottuu kunnon selkälihakset ja jopa pienet vatsalihasten alut näyttäytyvät silloin tällöin. Reiteni ovat muuttuneet lihaksikkaiksi ja olen saanut pepun. Ulkonäöllisesti näytän suhteellisen terveeltä ja voimakkaalta. Ja paljon naisellisemmalta kun aiemmin!
Lisäksi syön ja nautin ruoasta. Annan itseni herkutella joskus, koska se tekee minut onnelliseksi. Loput ajasta syön terveellistä, vähärasvaista ruokaa. Harrastan urheilua 4-5 kertaa viikossa noin tunnin verran kerrallaan ja käytän koon S-M vaatteita.

Päädyin loppuyhteenvetoon.
Aionko heittää hukkaan kaiken saavuttamani? - En.
Miksi? - Koska nyt olen onnellinen.
Onko vaa'an lukemalla oikeasti mitään väliä? - Ei.
Mitä siis teen? - Unohdan koko helvetin lukeman ja jatkan elämääni sekä ylläpidän terveet elämäntapani sekä jatkossakin katson mitä syön - ehkä hieman tiukemmin kuin ennen jotta paino ei nouse enempää, mutta en kuitenkaan unohda siinä samalla nauttia ruoasta ja elämästä.
En kuitenkaan ala laihduttamaan, koska se ei tee minua oikeasti loppupeleissä onnelliseksi.

Joten naiset (ja miehet) antakaa sen vaa'an lukeman olla. Se ei määritä teitä ihmisinä. Se vain on joku hassu lukema, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä jos pidät itsestäsi ja tunnet olosi hyväksi. Katso peiliin, se kertoo totuuden. Ja jos et pidä peilikuvastasi, kannattaa ehdottomasti opetella - elämä on paljon kivempaa niin.

♥:llä jälleen onnellinen Siiri.