I'm pleased to nominate the following students as Erasmus exchange students from the University of Turku to University of Worcester, within our Erasmus agreement under the subject code 022 Comparative Literature."
Nomination details:
Student's name: Ms Siiri Heikkilä
Length of study period: Spring 2016"
Maailmassa ei ole olemassa helppoja päätöksiä, tai vapautta päätösten tekemisestä. Toisinaan pitää tehdä isoja päätöksiä, joskus joutuu tekemään ne kaikki kerralla.
Luulin helpottavani jotenkin elämääni tekemällä päätöksen vaihtaa sosiaali- ja terveysalalle. Minulta pääsi kuitenkin unohtumaan sellainen pieni mutta kuin vaihto-oppilashakemus. Tottakai muistin sen, mutta olin ajatellut kivenkovaan saavani kielteisen päätöksen. Tai sitten voivani olkia kohauttamalla kieltäytyä hyväksytystä päätöksestä. Väärin meni.
Eilen elämäni heitti häränpyllyä (niin kuin se ei olisi sitä jo tänä vuonna heittänyt!). Sähköpostissa luki mustaa valkoisella. Minut on hyväksytty vaihtoon unelmieni alalle, unelmieni maahan, unelmieni kulttuuriin. Kaikkien haaveideni isoäiti, esiäiti ja kuningatar olisi nyt viimein mahdollista toteuttaa.
Aivoni aloittivat heti sodankäynnin sydämeni pakahtuvaa innostusta vastaan. "Tuo on pikkutytön unelma, hattarahaave, jolla ei työllisty. Lopeta unelmoiminen, hae oikeita töitä, valmistu, tienaa rahaa, maksa opintolaina, maksa verot, jää eläkeputkeen ikivanhana ja vittuuntuneena."
Kävin nukkumaan kyyneelet poskilla. Ennen suurimmat päätökseni koskivat sitä, millä leluilla leikkisin tai millä värillä värittäisin. Nyt ne koskevat päätöstä kahden, suuren unelman välillä. Toinen niistä on sydämen unelma, asia mitä rakastan ja mitä minulta myös odotetaan. Jotain, joka on ehkä yhteiskunnan (ja aivojeni) näkemyksen mukaan pelkkä "harrastus", mutta josta minulla olisi nyt elämäni mahdollisuus tehdä enemmän. Tällä haaveella minulla on mahdollisuus tehdä itsestäni jotain. Tällä haaveella pääsisin nyt ulkomaille, Englantiin. ENGLANTIIN, johon olen aina halunnut matkustaa - jossa voisin nyt myös asua.
Toinen unelma on käytännönläheinen kutsumus, aivojeni haave ja haave, joilla minusta tulee kunnon veronmaksaja ja kansalainen. Jossa pääsen ihmisten kanssa tekemisiin, haastamaan itseäni joka päivä henkisesti ja mahdollisesti kanavoimaan kaiken negatiivisen enargian minussa toisten avuksi. Tämä haave on sellainen, jossa minusta tulee tavallinen ihminen. Realistinen, oman elämänsä ja arjen sankari!
Aionko siis ruokkia pilvilinnojani vai tyytyä nk. "keskinkertaiseen" ja realistiseen? Päätös on niin vaikea, etten tiedä mihin suuntaan lähden tässä. Tai itseasiassa, taidan jo tietää mitä teen. Se on vaan niin kauhean vaikea päätös...
"Dear Siiri,
I'm delighted to receive your nominations to study at the University of Worcester and look forward to you joining us next semester."
En aio luopua kummastakaan haaveestani. Aion odottaa vielä vuoden, annan itselleni harkita mitä todella haluan. Minulla on aikaa tehdä töitä kuolemaani asti, mutta en halua kuluttaa noita työvuosia ajatellen "miksi en tehnyt sitä?". Koska todella, mihin tässä olisi kiire? Valmiissa maailmassa (kiitos Kati näistä viisaista sanoista♥). Hoitajaksi ehdin myöhemminkin. Sydämeni palaa nyt vaihtovuodelle, kokemuksille ja elämälle - elämälle, joka on liian lyhyt pelkäämiseen.
"All our dreams can come true,
if we have the courage to pursue them."
-Walt Disney
Siispä tammikuussa kutsuu Englanti ja Worcesterin yliopisto. Teatteri, kirjoittaminen. Huh.
Kuva Täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti