Pelko

9.7.2014 - Olin juuri saanut asunnon Turusta
"Pelottaa. Mä pelkään pimeää yksin, mä pelkään ukkosta, mä pelkään ääniä.
Pelkään syksyä.
Pelkään, että poltan ruoat pohjaan, pelkään etten osaa tappaa sitä ampiaista, joka eksyy parvekkeelta sisään aamulla.
Pelkään, että eksyn  kaupungin kaduille, pelkään etten osaa takaisin.
Pelkään, etten valmistu yliopistosta, pelkään, että ne heittää mut pihalle.
Pelkään, että unohdan maksaa laskut, pelkään että tuhlaan sähköä.
Pelkään, että unohdan lukita pyöräni, pelkään että se varastetaan.
Pelkään, että sitten joudun kulkemaan jalkaisin, pelkään ettei jalat kannakaan.
Pelkään, että tulee niin korkea tsunami, että mä hukun.
Pelkään, että jäätiköt sulaa ja hukun.
Pelkään, että mun kotini romahtaa, pelkään että jään bussin alle ylittäessäni tietä kauppaan.
Pelkään, että apteekki on suljettu juuri kun mä sieltä jotain tarvitsin.
Pelkään, että pimeällä mut kidnapataan, raiskataan, murhataan, tönätään maahan.
Pelkään, että salama osuu muhun.
Pelkään, että jätän avaimet kotiin ja joudun nukkumaan yöni rappukäytävässä.
Pelkään, ettei kukaan koskaan rakastu muhun.
Pelkään että lakkaan uskomasta rakkauteen.
Pelkään, että vaivun masennukseen.
Pelkään, että menetän kaiken.
Pelkään, etten oikeasti pelkääkkään."

16.3.2015 - Tänään
"En pelkää enää pimeää, enkä pelkää ukkosta. En pelkää ääniä, ne kertovat siitä että olen, elän, kuulen.
En pelkää enää syksyä. Rakastan sen värejä, tuoksuja, pimeyttä ja kylmyyttä.
En pelkää polttavani ruokia pohjaan, oppiminen on ihanaa. En pelkää ampiaisia, koska on kevät, ampiaiset tulevat sitten joskus, mutta tänään on tänään.
En pelkää eksyväni kaduille, tunnen ne jo niin hyvin. Ja se olisi vain seikkailu. Elämä on seikkailu.
En pelkää enää yliopistoa. Tiedän kuuluvani sinne. Tiedän osaavani. Uskon itseeni.
En pelkää sähkölaskuja, tai sitä että unohtaisin maksaa ne. Puhelin muistuttaa.
En pelkää sitä, että joku veisi pyöräni. Sitä varten on pyörävarasto (ei puhuta renkaiden ehjänä pysymisestä mitään).
En pelkää enää kulkea jalkaisin, tiedän jalkojeni kantavan.
En pelkää tsunamia, asun korkealla. Ja osaan uida. Ja sukeltaa.
En pelkää jäätiköiden sulamista. Teen osani niiden estämiseksi ja se riittää.
Tiedän kotini olevan vahva, käytän suojatietä ja heijastinta ja pidän itseni tarkkana bussien varalta.
En pelkää yhden apteekin kiinni olemista. Minulla on ystävät ja monta apteekkia.
En pelkää vaaroja, olen varuillani pimeällä, mutta pelko pilaa vaan niin monet hyvät hetket.
En pelkää salamaniskua, tiedän miten niiltä varaudutaan. Minulla on suojapaikkani, minulla on keinoni.
Minulla on Emilia, jolla on vara-avaimet asuntooni, joten en joudu nukkumaan rappukäytävässä.
En pelkää sitä, ettei kukaan rakastuisi minuun. Osaan olla yksin, enkä määritä arvoani jonkun ihmisen kautta.
En pelkää sitä, että lakkaisin uskomasta rakkauteen - rakkaus elää aina.
En pelkää masennusta tai pimeyttä - sieltä pääsee aina ylös.
En pelkää menettää kaikkea, minä olen vahva, elämä sattuu joskus, mutta kaikki järjestyy lopulta.
En pelkää enää pelkoa."